Ihmisymmärrys. Hieno sana. Eräs käytti sanaa kuvatessaan vuorovaikutuksen vaikeutta ja vaativuutta.
Toinen hapuili sen avulla syvän henkisen kokemuksen mystisyyttä ja sanallistamisen vaikeutta. Tunnistan myös kuulleeni joskus tunteikkaan puuskahduksen: ”Ei tähän ihmisymmärrys riitä!”
Ihmisymmärrys tunnistaa oman rajallisuutensa, on nöyrä suuremman ymmärryksen olemassaololle. Se on inhimillistä; Joskus rajojaan koettelevaa ja niistä ulos pyrkivää, toisessa kohtaa taas omaan ymmärtämättömyyteen asettumista. Parhaimmillaan se on viisautta luopua oman egonsa hallinnasta ja antautumista sille, että voi liittyä siihen dialogiin, jossa yhteys rakentaa suurempaa ymmärrystä.
Ymmärrys ja viisaus kulkevat mielellään käsi kädessä, niin myös ihmisymmärrys ja ihmisviisaus. Kun ihmisessä ne ovat yhdessä, hänen lähelleen on helppo tulla ja kokea rakkaudellista keskeneräisyyden ja heikkouden hyväksyntää. Voi kokea olevansa turvassa nähtynä ja kuultuna.
Tommy Hellsten -instituutin terapiakoulutuksen opiskelija Ritva Suikanen
www.lasnaolossa.fi
