Totuus ja toden puhuminen

Onko totuuden kertominen sinulle helppoa? Mitä totuuden puhuminen sinulle tarkoittaa? Palaan yhä uudelleen ja uudelleen omassa elämässäni totuuden äärelle. Ja puhun nyt minun omasta totuudestani, siitä, miten olla itselleni totta ja miten olla totta suhteessa muihin ihmisiin. Minulle se ei ole ollut helppoa. Olen elänyt suurimman osan elämästäni edes ymmärtämättä sitä, että minä en ole totta suhteessa itseeni ja kun en ole totta itselleni, en silloin voi olla sitä kenellekään muullekaan. Olen monesti kuullut ihmisten sanovan: ”minä kyllä sanon aina ihan suoraan niin kuin asiat on”. Mitä se suoraan sanominen tarkoittaa? Olenko oikeasti totta, jos vaikka riidan tullen sanon toiselle, että sinä se olet aina tuollainen tai tällainen? Onko se sitä, että osallistun somessa jonkun ihmisen lynkkaamiseen koska hän ajattelee tai toimii eri tavalla kuin minä? Onko minun totuuteni enemmän totta kuin toisen totuus?

Minulle totuudessa vaikeinta on ollut ja on toisinaan yhä, hylätyksi tulemisen pelko. Mitä jos olenkin juuri sitä mitä olen, enkä enää kelpaakaan sellaisena? Tiedänkö edes itse, millainen todellinen minä ihan oikeasti on? Se ydinminä, joka on riisuttu kaikesta, eletystä elämästä, muiden odotuksista, minun omista odotuksistani. Viime vuodet olen tehnyt sitä matkaa itseni luo. Tänään ajattelen, että eniten olen kai saanut kiinni siitä, mitä minä en ole. Niistä rooleista, joita olen suojakseni rakentanut erilaisista syistä. Koen saaneeni kosketuksen myös sinne aitoon ytimeeni mutta se, että pystyisin 100% aina ja joka tilanteessa olemaan se, mitä aidosti olen, on minulle vielä mahdotonta. Yhä edelleen minä teen työtä sen eteen, että minussa olisi rauha olla aina(tai ainakin suurimman osan ajasta) totta.

Paras peili totta olemiselle omalla matkallani on toiset ihmiset, ihmissuhteet sekä minun tapani liittyä. Se, että olen saanut turvassa opetella mitä totta oleminen suhteessa muihin minulle tarkoittaa. Mitä tapahtuu silloin, kun kahden ihmisen välillä syntyy tulkintoja ja väärinkäsityksiä tai tulee eteen tilanne jossa toisen tai molempien tunteet kuumenee niin, että törmäys on väistämätön. Miten paljon se vaatii rohkeutta, ainakin itseltäni on vaatinut, olla totta toiselle juuri niin haavoittuvana kuin on. Syyttämättä toista siitä, että minussa on herännyt joku tietty tunne tai pettymyksestä, joka olisi niin helppoa vierittää toisen kannettavaksi. Olla erimielisyyden hetkellä aidosti totta, kertoa mitä minä tunnen ja miksi tunnen niin. Kuunnella ja kuulla se, mitä toisessa herää minun tavastani toimia. Olla loukkaantumatta tai syyllistymättä siitä, että olen tahtomattani esimerkiksi loukannut toista.

Totuus on kykyä kuulla itseni lisäksi myös toista, näin ajattelen. Hänen tunteitaan, kipujaan ja ajatuksiaan omieni rinnalla ottamatta toisen tunteita kantaakseni, saati elääkseni niiden kautta. Totuus on omista tarpeista huolehtimista, omasta kivusta vastuunkantamista. Tommy Hellstenin sanoin: ”Totuus ilman rakkautta on julmuutta ja rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä.”

Mitä totta oleminen sinussa herättää?
 

Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Essi Sivula
www.suomentyoyhteisoterapeutit.fi

 

 

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.
Viimeisimmät:

Terve­tuloa terapeut­tiselle vastaan­otolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.