Pienenä halusin olla eläinlääkäri. Vähän isompana psykologi.
Minulla oli aika paljon oppimisvaikeuksia koulussa. En pystynyt keskittymään kovin hyvin ja lukemisen ymmärtäminen oli tuskallista. Tunsin pitkään huonommuutta siitä, etten ole korkeasti koulutettu tai akateeminen ja näiden ihmisten seurassa tunsin itseni usein ”tyhmemmäksi”.
Keskeytin myös 2 eri ammattikoulua, sillä ne olivat vain liikaa minulle siihen elämän hetkeeni, eikä se parantanut kokemusta itsestäni ollenkaan.
On ollut aika pitkä matka tuosta ymmärtää, miten huono itsetunto minulla oli ja miten vaikea oli arvostaa itseään.
Itseni arvostamista saan edelleen harjoitella. Oppia arvostamaan yhä enemmissä määrin niitä lahjoja, joita minulla on – valtavasti herkkyyttä ja roppakaupalla syvää intuitiota. Sitä herkkyyttä olen ison osan elämästä piilottanut vihaisen ja pärjäävän naisen kuoren alle.
Opiskeluni aloitinkin vasta myöhemmällä iällä. Innostuin ensin esimiestyöstä ja sitten liikunnasta & ravitsemustieteistä. Viimeisimpänä johtamisesta sekä työhyvinvoinnista.
Tämän jälkeen olen matkannut syvän itsetuntemuksen polulla. Se on matka jolta ei voi kääntyä takaisin. Kun tietoisuus avautuu, se avautuu. Tällä hetkellä meillä pyörii pienen porukan kanssa vetämäni pilteskurssi… olin melkein unohtanut, että minulla on valtava tieto ja taito sen parissa.
Tänään hain kirjastosta kirjan: ”Pesästä lentoon”, sillä kuukauden päästä jatkuu opinnot ja tämä on ensimmäisen lähipäivän tenttikirja. Kahden vuoden päästä on tarkoitus valmistua Ihminen Tavattavissa -terapeutiksi ITT®. Tunnen siitä valtavasti iloa ja kiitollisuutta!
Minulle se on merkittävä ja koskettava asia, sillä toteutan samalla pitkäaikaista haavettani todeksi. Samalla kun ihmiset ja ihmisyys kiinnostaa minua, tunnen tämän sydämeni valinnaksi.
Opiskelu tapahtuu viikonloppuisin ja yhtenä opettajana on nainen, joka oli ensimmäinen terapeuttini kun olin 20 -vuotias. Elämä tuo menneisyydestä ihmisiä pitkän ajan jälkeen.
Tuetaan, kannustetaan ja autetaan toisiamme, jotta jokaisen erityislahja voi kukoistaa vielä kauniimmin! Ne on meillä kaikilla erilaisia ja onneksi niin.
Tommy Hellsten -instituutin terapiakoulutusopiskelija Christa Porander
