Se ei ole läheisyysriippuvuutta, vaikka sekin voi olla eräänlainen läheisriippuvuuden seuraus ja haitallinenkin toimintamalli, sairaalloinen takertuvuus. Läheisriippuvaiseen on usein integroitunut hylätyksi tulemisen pelko, kauhu oikeastaan, usein jo varhain.
Tommy Hellsten määrittelee läheisriippuvuuden näin:
Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy, kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon.” (Hellsten, Tommy 1991: Virtahepo olohuoneessa: Läheisriippuvuus ja sisäisen lapsen kohtaaminen. Kirjapaja.)
Läheisriippuvuutta voi hyvin mielestäni verrata sairauden kaltaiseen tilaan sillä et ole oma itsesi silloin kun läheisriippuvuus puhuu. Siinä on riippuvuus aidon yhteyden välissä, aivan niin kuin muissakin riippuvuuksissa.
Läheisriippuvuus on oikeastaan epäterve erillisyys suhteessa muihin ihmisiin. Se on ulkoapäin ohjautumista ja reaktio- ja reagointiriippuvuutta. Sinun hyvä olo ja helpotuksen tunne on kytköksissä muihin ihmisiin tai olosuhteisiin.
Kaikki alkaa usein siitä, kun sinä sellaisena kuin olet, et saa olla. Täytyy alkaa rakentamaan suojautumiskeinoja, jotta selviää hengissä, jotta on ikään kuin hyväksytty ja lupa olla. Läheisriippuvuuden ajava voima voi olla kokonaisvaltainen vääränlaisuuden tunne ja tämä on voinut iskostua meihin jo elämämme varhaisvuosina. Sinä sellaisena kuin olet et kelpaa. Et saa olla olemassa, joten on pakko lähteä sopeutumaan ja sopeutumiskeinoja on monia. Jokainen meistä on yksilö, jolla on oma tarina ja omat suojautumiskeinot. Siksi läheisriippuvuuden oireita on hankala kuvata.
Mikäli perheessä, johon synnyit ja missä olet kasvanut, on ollut jokin toimintahäiriö eli juuri Tommy Hellstenin kuvaama voimakas ilmiö olet todennäköisesti läheisriippuvainen. Nämä toimintahäiriöt ovat aidon kohtaamisen välissä ja estävät meitä oppimasta tervettä tunteiden säätelyä tai ylipäätään tunnistamaan tunteita. Ne estävät meitä eriytymästä omiksi itseksemme ja näin ollen emme ole terveellä tavalla erillisiä muista ihmisistä sillä kaikki tämä opitaan peilaamalla toisesta ihmisestä. Kun tämä peili on ollut rikki tarkoittaa se sitä, että sinä ikään kuin vaurioidut vuorovaikutussuhteessa, sillä peili on peilannut sinulle sinua itseäsi väärin. Tarvitset eheyttäviä peilauksia vuorovaikutussuhteessa, esimerkiksi terapiassa, jotta opit tunnistamaan omat toimintamallisi ja tuntemaan olevasi arvokas ihminen.
Sinua ei ole nähty, kuultu tai ymmärretty oikein, mikäli läheisyydessä on jyllännyt jokin toimintahäiriö. Esimerkiksi alkoholismi tai muu päihderiippuvuus, psyykkiset häiriöt ja sairaudet, lahkot, insesti, fyysinen/henkinen väkivalta, toiminnalliset riippuvuudet esim. työnarkomania tai peliriippuvuus, puhumattomuus, tunnekylmyys voivat olla näitä toimintahäiriöitä.
Rakkaus ja hoiva on voinut jo varhain olla ehdollista. Saat esimerkiksi huolenpitoa ja hyväksyntää, jos olet kunnolla, kiltisti, hiljaa, näkymätön, kiitettävä. Saat olla, jos et häiritse toisin sanoen. Et puhu, tunne tai luota kehenkään ja jos päätät puhua niin et ainakaan puhu asioista niin kuin ne oikeasti on.
On saattanut käydä niin että inhimillisiä tunteita ei ole saanut näyttää, koska niistä on seurannut jotakin pahaa esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa. ”Isot pojat/tytöt ei itke” tai ”lopeta jo se pillittäminen”. On saattanut käydä niin että sinusta on tehty ongelmalapsi, jotta on voitu kääntää katseet perheen oikeasta ongelmasta. Sinut on voitu hylätä tunteidesi kanssa yksin omaan huoneeseen. Sinut on voitu häpäistä tai sinulle on naurettu. Olet saattanut joutua näkemään ja kuulemaan tai kokemaan asioita, jotka olivat liian raskaita sinun harteillesi taakaksi ja kannettavaksi.
Kaikki läheisriippuvuuden juurisyyt ovat äärimmäisen surullisia tarinoita rakkaudettomuudesta, sillä rakkaus, hoiva ja turva ovat meille elinehto ja sen tulisi olla ehdotonta jokaisen kohdalla. Kukaan ihminen ei toimi rakkaudettomasti tahallaan eikä kukaan synny pahana. Ihminen toimii aina niillä tiedoilla ja taidoilla mitä kulloinkin on. Tämä mahdollistaa armollisuuden ja myötätunnon mutta mahdolliset lapsuudessa patoutuneet tunteet on hyvä silti käydä läpi, eikä yliymmärtää vanhempiaan tai kantaa vastuita, jotka olisivat kuuluneet muille.
Läheisriippuvuudessa sinun koko ihmisarvo on sinun ulkopuolellasi eikä ole koskaan sisäistynyt sinuun itseesi. Läheisriippuvainen ei koe olevansa arvokas. Paradoksaalisesti tämä voi näyttäytyä hullunkurisesti ulospäin täysin päinvastoin. Läheisriippuvainen ihminen saattaa olla hyvinkin rohkean ja vahvan oloinen, äänekäs ja tietäväinen. Näissä tapauksissa puhutaan vahvuuteen sairastumisesta ja tämä tarkoittaa sitä, että kiellät itseltäsi täysin heikkouden. Et ole minkään arvoinen, jos näytät heikkoutta.
Läheisriippuvainen ihminen tuntee usein olevansa erilainen kuin muut. Tämä voi johtua siitä, kun ei ole koskaan saanut opetella miltä tuntuu liittyä ja olla lajityypillisesti muiden ihmisten kanssa omana itsenään. Aina joutuu muokkaamaan itseään johonkin suuntaan, jotta saa olla.
Muokkautuminen voi esimerkiksi näyttäytyä niin että ollaan aina reippaita ja jaksetaan oman hyvinvointimme kustannuksella aina kaikki, olemme isoäänisiä ja rajattomia koska on ollut aina pakko olla ja osata muidenkin puolesta tai toinen ääripää on se, että olemme hiljaisia hissukoita eikä vaadita itseltämme mitään ikinä. Emme ole tottuneet olemaan esillä tai äänessä ja kuvittelemme että olen tällainen, vaikka oikeasti se johtuukin siitä, ettei ole ollut ehkä sallittua olla ja osata. Oikeastaan meissä kaikissa on monta osapersoonaa ja kaikissa meissä on itsessämme tarvittavat asetukset ja voimavarat kaikkiin muutoksiin.
Puhutaan myös syvälle juurtuneesta häpeästä, joka ajaa ihmistä jatkuvasti toimimaan haitallisista toimintamalleista käsin eikä itsestään käsin. Kaikki tämä voi olla täysin automaattista ja tiedostamatonta käytöstä ihmiselle itselleen. Siksi myös läheisriippuvuus on itsensä kieltävä sairaus. Sinä et välttämättä näe omaa tilaasi tai vastuuta asioissa. Syyt voivat olla aina, niin kuin muissakin riippuvuuksissa, itsesi ulkopuolella. Tästä syystä onkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että aina kun osoitat sormella toista, kolme sormea osoittaa sinua itseäsi päin.
Läheisriippuvuus voi näyttäytyä monin eri tavoin ja voisi jopa sanoa, että Suomi on järvien lisäksi myös tuhansien kasvojen maa.
Puhutaan siis ihan meidän ydintarpeistamme ja selviytymisvaistoistamme. Kun synnymme tähän maailmaan, olemme täysin riippuvaisia meidän hoivaajistamme. Mikäli tämä hoivaaja on turvaton eikä pysty kohtaamaan meitä läsnäolevasti ja tarpeita tyydyttäen alamme pikkuhiljaa tekemään kaikkemme, jotta eloonjääminen turvautuu. Huoltajan päätehtävä on opettaa lapselle, että ei ole hätää, kaikki on hyvin, minä pidän sinusta huolta.
Läheisriippuvuudessa olemme rajattomia ja päästämme muita helposti meidän oman rajamme yli sekä vastaavasti saatamme kevyesti hypätä muiden rajojen yli. Olemme jatkuvasti kontrolloimassa ja skannaamassa ympäristöämme. Yritämme vaikuttaa omalla käyttäytymisellä muihin ihmisiin ja oletetaan valmiiksi, kuinka toiset ihmiset ajattelevat ja olevat.
Et ole läheisriippuvainen, jos sinulla on terve erillisyys suhteessa muihin ihmisiin ja tapahtumiin. Tie läheisriippuvuudesta vapautumiseen ja toipumiseen lähtee myöntämällä voimattomuutensa muihin ihmisiin nähden ja myöntämällä sen, ettei pärjää yksin elämässä eikä tarvitse pärjätä yksin.
Mira Oikarainen, Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija
