Tunteet ovat mukana jokapäiväisessä elämässämme ja ohjaavat meidän tekemisiämme. Tunteet tuntuvat aina myös kehossamme. Tunnetaidoilla tarkoitetaan erilaisten tunteiden tunnistamista ja sanoittamista sekä ilmaisemista. Kaikki tunteet ovat tärkeitä ja sallittuja, ei ole väärin tuntea tunteita eikä ole olemassa vääriä tunteita. Meillä on lupa tuntea juuri niitä tunteita mitä tunnemme.
Tunteiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on kertoa meille, mikä on meidän hyvinvointimme kannalta tärkeää. Tunteita ei kannata piilottaa, sillä patoutuessaan sisälle ne vievät energiaa ja aiheuttavat pahaa oloa. Tunteiden tukahduttaminen voi aiheuttaa meille jopa kehollisia kiputiloja. Kehon ja mielen yhteyden vuoksi esim. vihan tai ärtymyksen tunteiden tukahduttaminen voi aiheuttaa meille päänsäryn tai jopa migreenin. Jättäessämme omat tarpeemme huomiotta me myös tukahdutamme tunteitamme, sillä jokaisen tarpeemme taustalla on jokin tunne.
Opimme tunnistamaan ja nimeämään tunteitamme pienestä pitäen. Kykyymme tunnistaa ja nimetä tunteitamme vaikuttaa se, miten hyvin vanhempamme ovat kyenneet vastaamaan meidän tunnetiloihimme ja miten hyvin he itse ovat kyenneet ilmaisemaan ja käsittelemään omia tunteitaan. Jos lapsena emme ole saaneet syliä surullemme tai vihan näyttäminen ei ole ollut sallittua ja pelkoakin on vähätelty, opimme torjumaan itsessämme näitä tunteita. Tästä syystä meille voi olla vielä aikuisenakin vaikeaa tunteiden tunnistaminen, tunteminen ja ilmaiseminen. Eikä ole tavatonta sekään, että häpeämme surun tai vihan tunteita.
Viha on terve reaktio, joka suojelee meitä. Viha auttaa meitä laittamaan rajat, silloin kun niitä tarvitsemme esim. hankalissa ihmissuhteissa. Pelko taas varoittaa meitä ympäristön vaaroista. Suru on menettämisen tunne ja auttaa meitä hyväksymään menetyksemme sekä päästämään irti sellaisesta, mistä joudumme luopumaan. Jos meillä on vaikeuksia tunnistaa ja käsitellä vaikeita tunnetilojamme, saatamme jäädä tunteittemme vangeiksi. Pelkäämme silloinkin, kun ei ole enää pelättävää ja tunnemme olomme turvattomiksi. Jäädessämme jumiin suruun emme suostu hyväksymään menetystämme ja voimme masentua. Käsittelemätön viha voi ilmetä katkeruutena tai uhrin asemaan jäämisenä, jolloin emme tunnista vihaamme tai meillä ei ole taitoja käsitellä vihaa.
Liian kiltti ihminen ei osaa näyttää tunteitaan, vaan kätkee ne sisälleen. Liialliseen kiltteyteen liittyy myös lapsena syntynyt häpeä. Muiden miellyttämisellä yritämme kelvata muille, saada hyväksyntää ja arvostusta. Kun olemme lapsena tottuneet olemaan toisia varten, laitamme vielä aikuisenakin omat tarpeemme ja toiveemme viimeisiksi ja muiden ensimmäisiksi. Tämä voi johtaa pahimmillaan lopulta uupumiseen.
Minä olin lapsena oppinut kiltiksi, muiden tarpeista ja toiveista huolehtijaksi. En osannut tunnistaa vihaani eikä minulla ollut taitoja käsitellä vihaani, siksi olin myös helppo uhri kaltoinkohtelijoille. Kaltoinkohtelijaani saatoin sääliä mutta en osannut tuntea vihaa häntä kohtaan. Viha oli minulle vieras ja vaikea tunne, en yksinkertaisesti osannut tuntea vihaa. Tukahdutin tunteitani ja kärsin nuoruudestani saakka päänsäryistä ja migreeneistä. Söin migreeni- ja särkylääkkeitä päänsärkyihini vuosikausia. Vasta terapiani avulla opin vihdoin tunnistamaan, käsittelemään ja ilmaisemaan myös vihaa. Koulutukseni kautta tutuksi tulleessa vihatyössä pääsin myös työstämään vihaani. Vihan tunteen opettelun myötä pääsin eroon päänsäryistäni, enkä ole enää vuosiin kärsinyt migreenistä enkä ole syönyt migreenilääkkeitä, harvoin enää mitään muitakaan särkylääkeitä.
Lohdullista on se, että voimme opetella vielä aikuisenakin tunnetaitoja eikä meidän tarvitse tehdä sitä yksin.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Ollikainen, Helsinki
Ajanvarauksen puh. 040 5201416
