Tunteet viestivät tarpeistamme. Lapsena tarvitsemme tukea tunteiden tuntemisen ja säätelyn kanssa sekä lupaa ja hyväksyntää tunteillemme. Kun tunteitamme ohitetaan, vähätellään, toppuutellaan tai ne kielletään, koemme silloin tunteistamme häpeää.
Häpeä saa meidät tukahduttamaan omat tunteemme ja tarpeemme. Silloin kehitämme jo varhain lapsuudessa välttelyn selviytymisstrategian, joka siirtyy mukanamme aikuisuuteen. Opimme välttelemään vaikeita tunteita ja tilanteita, joissa vaikeita tunteita nousee. Suuntaamme huomiomme muuhun toimintaan, unohtaen vaikeat tunteet, jotta olemme turvassa tunteilta. Painamme tunteemme itsemme ulottumattomiin ja saatamme siitä syystä tuntea itsemme jopa tunteettomiksi.
Vaikeiden tunteiden kanssa jäämme jumiin tai menemme lukkoon, vetäydymme ns. luukkujen taakse, jolloin emme kykene käsittelemään ja tuntemaan vaikeita tunteitamme. Saatamme silloin näyttäytyä myös muiden silmissä tunteettomilta ja piittaamattomilta, vaikka luukkujen takana olemme pelokkaita, epätoivoisia ja kykenemättömiä tulemaan tunteidemme kanssa esiin, näyttämään haavoittuvuutemme ja herkkyytemme. Se tuntuu aivan liian vaikealta, pelottavalta ja häpeälliseltä. Tunteisiimme on sidottu häpeä, siksi peitämme todelliset tunteemme. Vaikeus tunteiden kanssa heijastuu ihmissuhteisiimme ja estää syvemmän yhteyden muodostamisen toisiin.
Vaikeudesta tuntea tunteita voi seurata ahdistuksen tunne. Ahdistus on siis yhtä kuin vaikeus tuntea tunteita. Se voi ilmetä raskaana ja puristavana olona rintakehässä. Vaikeutena hengittää tai palan tunteena kurkussa. Ahdistus on möykky tunteita, joita emme osaa eritellä tai emme välttämättä edes tunnista mistä ahdistuimme, jokin painaa mutta mikä. Ahdistus on kuin katto, joka peittää alleen tunteita, joita emme tunnista. Emme välttämättä aina edes tiedosta mikä tilanne on ahdistuksen (vaikeat tunteet) laukaissut. Olo saattaa olla vain hyvin raskas ja ahdistunut.
Tunteisiin sidottu häpeä syntyy lapsuuden kodissa, jossa on puhumattomuutta, vanhemmilla itsellään vaikeutta näyttää ja ilmaista omia tunteitaan. Vanhempi voi myös olla narsisti, joka vähättelee ja kieltää lapsen tunteet. Tällöin perheessä on vallinnut enemmän sääntö kuin poikkeus – älä tunne. Tunteet pitää piilottaa, niitä ei uskalla näyttää. Narsistinen vanhempi voi häpäistä tunteita tuntevaa lasta, pilkata tai suuttua ”lopeta se pillittäminen” tai ”mitä sä täriset siinä”.
Lohdullista on, ettei koskaan ei ole myöhäistä opetella tuntemaan tunteita ja vapauttaa tunteisiimme sidottu häpeä. Samalla tapaa kuin lapsena myös aikuisena tarvitsemme tukea tunnetyöskentelyyn, peilausta, hyväksyntää ja lupaa tunteillemme. Vapaudumme tunteista ainoastaan tuntemalla tunteet. Tunteet ovat energiaa ja jos patoamme tuota energiaa sisällemme, aiheuttaa lukkiutunut energia erilaisia vaivoja, kuten kiputiloja, lihasjännityksiä, väsymystä tai sairauksia.
Kevään Häpeän kahleet -kurssilla on vielä muutama paikka vapaana. Kurssi alkaa la 22.3.2025. Lisää tietoa ja kurssipäivien aikataulut löydät osoitteesta www.tunnejahyvinvointi.fi. Turvallinen ohjaus ja ryhmän hyväksyvä ilmapiiri antavat uskallusta tulla näkyväksi omana itsenään. Ilmoittautumiset 9.3. mennessä anne@tunnejahyvinvointi.fi. Lämpimästi tervetuloa!
Anne Ollikainen, Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®️
