Uusi vuosi tuo monesti toiveita muuttaa jotain. Innokas aloitus, tsemppaaminen, ehkä lopahdus ja pettymys lopahduksesta. Survomme itseämme kohti muutoksia ja väsytämme itsemme uusien vaatimuksien keskellä.
Tapahtuuko todellinen muutos pakotetun toiminnan kautta vai voisiko se pikemminkin toteutua sen ihmettelyn kautta, että miksi pakotan, miksi vaadin, miksi ajattelen itsestäni niin kuin ajattelen. Miksi en kelpaa itselleni sellaisena kuin olen? Ja jos kelpaan, niin miksi toimin tavalla, joka ei tee minulle hyvää?
Ajattelumme ohjaa toimintaamme. Niin kauan kuin tapamme ajatella pysyy muuttumattomana, pysyy myös tapamme toimia samana eikä elämässä oikeastaan mikään muutu.
Erikoinen on se päivä, kun huomaa ajattelevansa samasta asiasta toisin, kun alkaa näkemään ihmiset ja itsensä eri valossa. Sellaisena päivänä elämä tuntuu muuttuneen, vaikka oikeastaan mikään tai kukaan ei ole muuttunut.
Pyörimme samalla kehällä kaikki – olimme sitten mielestämme ”järki-ihmisiä” tai ”tunne-ihmisiä”. Hetket tuovat ajatuksia päähämme. Nämä ajatukset herättävät meissä tunteita. Ja niiden tunteiden pohjalta reagoimme – eli synnytämme toimintaa. Ja se miten toimimme herättää uusia ajatuksia. Uusia tunteita. Uutta toimintaa.
Uuden vuoden lupaus itselleen voisi olla toiminnan muutoksen sijaan toimintaa ohjaavan ajattelun ihmettely. Itsensä ihmettely. Miltäköhän 2019 näyttäytyisi, jos meistä jokainen alkaisi ihmettelemään enemmän itseään kuin toisia?
Ihminen tavattavissa -terapeutti, parisuhdekonsultti Ruusa Hentilä
