Yksinäisyyden tunne on merkillinen asia. Merkillinen siinä mielessä, että vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä, perhe, lapsia ja ystäviä, silti voi kokea olevansa yksin.
”Yksin tänne synnytään, yksin täältä kuollaan” kuuluu lause, mutta siihen väliin jää kokonainen elämä, jota ei ole tarvitse rämpiä yksin. Yhteyden esteenä eivät välttämättä ole muut ihmiset vaan omat pelot näyttäytyä toiselle sellaisena kuin on ja pelko avata toiselle oma suljetuin sisinpänsä.
Jos hymyilen, vaikka minuun sattuu. Jos leikin reipasta, kun olen kaatumaisillani tai olen hiljaa, vaikka haluaisin puhua. Jos leikin vahvaa, vaikka olen murtumaisillani, valitsen yksinäisyyden.
Yhteyden saavuttaminen vaatii minulta sitä, että tulen alas täydellisyyden tornistani. Näytän todelliset tunteeni, tiputan maskit, muutun kaikkivoipaisesta, alati oikeassa olevasta megahyper-tyypistä ihmiseksi ja otan haavoittumisen riskin.
Yhteyden saavuttaminen vaatii, että minä lähden kohti toisia ja lakkaan käpertymästä itseeni. Esteet tielläni ovat esteitä vain niin kauan kun en niitä näe.
Ihminen tavattavissa -terapeutti, vuorovaikutusasiantuntija Ruusa Hentilä, Helsinki
Yhteydenotot puh. 044 070 4448
