Ylivastuullisuutta ja täydellisyyden tavoittelua

24.09.2019

Muistan kun joitakin vuosia sitten koin ensimmäisen kerran aavistuksen omaisesti minussa olevan syyllisyyttä, joka ei minulle kuulunut. Se tunne tuli ja meni, aivan kuin joku olisi avannut oven ja ilmavirta olisi osunut kasvoihin ja sitten sitä ei enää tuntenut. Vaikka hetki oli ohikiitävä, tiesin kokemukseni olevan totta. Syyllisyyden tunne, joka oli kietoutunut sisäistettyyn häpeääni, antoi tuolloin vielä odotuttaa valmiimpaa hetkeä tulla kohdatuksi. Sen tunnistaminen oli vaikeaa, olinhan imenyt sen jo itseeni äidinmaidosta.

Terve syyllisyyden tunne on tärkeä tunne siinä missä terve häpeäkin. Terve häpeä estää meitä tekemästä pahaa toisille ja saa meidät katumaan, jos olemme tehneet väärin. Terve syyllisyyden tunne auttaa meitä korjaamaan tekemiämme vääriä tekoja tai virheitä. Pyytämään anteeksi, korvaamaan rikkomaamme sekä ottamaan opiksi ja ottamaan vastuuta teoistamme tai tekemättä jättämisistämme. Terve syyllisyys liittyy siis aina johonkin omaan tekoon.

Sisäistetty, vääränlainen häpeä saa meidät tuntemaan, että olemme vääränlaisia, huonoja ja kelpaamattomia. Sisäistettyyn häpeään liittyy myös vääränlainen syyllisyys. Se on ikään kuin kietoutunut häpeään ja sitä voi olla vaikea sieltä erottaa. Sisäistetyn häpeä identiteetin omaava henkilö, joka kokee olevansa huono ja kelpaamaton, potee myös jatkuvaa syyllisyydentuntoa eikä siihen tarvitse edes liittyä ilmeistä syytä. Yhtä lailla syyllisyyttä poteva voi tuntea toiminnan ja tekojen lisäksi syyllisyyttä ajatuksistaan, tunteistaan tai jopa omasta olemassa olostaan. Tällaisen kroonisen syyllisyyden taustalla on aina häpeää, arvottomuuden ja huonouden tunnetta omasta itsestään. Väärä syyllisyys kohdistuu persoonaan, minäkuvaan ja identiteettiin.

Jatkuvaa syyllisyyttä poteva ihminen on valmis ottamaan syyt niskoilleen silloinkin, vaikka ei olisi syyllinen ja hän myös etsii herkästi vikaa ja syytä itsestään. Jatkuva syyllisyys voi tuntua jopa fyysisinä oireina. Se pitää ihmisen kahleissa eikä suinkaan auta häntä muuttumaan tai löytämään vapautta. Herkästi syyllistyvä ja jatkuvaa syyllisyyttä poteva on myös helppo kohde narsisteille, jotka siirtävät syyllisyyden toisten kannettavaksi. Syyllisyyden tunne näyttäytyy vahvana vieroitusoireena silloinkin, kun pyristelee eroon narsistisesta suhteesta.

Lapsuuden kokemukset voivat saada meidät sisäistämään syyllisyyden samalla tapaa kuin häpeänkin. Lapsuuden kodissa olemme voineet joutua ottamaan liian paljon vastuuta liian nuorena omasta itsestämme ja läheisistämme. Kasvatus on saattanut olla syyllistävää ja mitätöivää tai olemme saaneet osaksemme liian ankaraa ja autoritääristä kohtelua. Myöskään vihan tunteita ei ole voinut ilmaista.

Jatkuvaa syyllisyyttä poteva yrittää helpottaa oloaan uhrautumisella. Hän oppii huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja jättää mieluusti omat tarpeensa syrjään. Hän uhrautuu, jotta ei joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, ettei huomio riittävästi toisia eikä tee riittävästi toisten eteen. Uhrautuessaan hän saattaa ottaa myös marttyyrin ja pyhimyksen viitan ylleen. Pitkään jatkunut uhrautuminen voi johtaa lopulta siihen, että uhrautuja itse alkaa voida huonosti.

Liiallinen syyllisyys on jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Se rajoittaa elämää ja vie energiaa, siksi siitä on hyvä pyristellä eroon. Liiallisesta syyllisyydestä vapautuu työstämällä sisäistettyä häpeää, arvottomuuden ja huonommuuden tunteita. Opettelemalla tunnistamaan ja käsittelemään tunteita sekä luopumaan ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Syyllisyyden tunteen kanssa ei kannata jäädä yksin painiskelemaan. Terapeuttisen keskustelutuen avulla voit tutustua itseesi ja vääränlaisiin häpeän ja syyllisyyden tunteisiin, jotka rajoittavat elämääsi.

Vapauta itsesi turhasta syyllisyyden taakasta!

Ihminen tavattavissa -terapeutti Anne Ollikainen, Helsinki
Vastaanoton ajanvaraus, Tunne ja hyvinvointi puh. 040 5201416
 

Youtube: 

Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.