Olen tehnyt joitakin itselleni isoja valintoja lähiaikoina. Päätin ostaa uuden auton ja luopua eräästä harrastuksesta. Äkkiä ajatellen tällaiset arkeen liittyvät valinnat ovat niitä tavallisia, mitä joudumme kukin aika ajoin tekemään. Aina emme silti pysähdy sen äärelle, mitä tunteita ja merkityksiä valinnat herättävät meissä pintaan.
Uuden auton ostoon liittyi hykerryttävää iloa, helpotusta ja toivoa. Pystyvyys itsenäisesti päättämisessä toi voimaantumista. Silti taustalla hyöri myös joitakin huoliajatuksia. Yllättävää oli, että vanhasta autosta luopuminen herätti silti hetkeksi suuremmat tunteet. Nytkö luovun siitä, joka turvallisesti saatteli minut omaan itsenäisen naisen elämääni kipeässä hetkessä! Siitä, joka vuosia ilahdutti helpottamalla hankalia päiviä, mahdollisti monenlaiset tärkeät reissut kohtaamisineen ja toi turvallisuuden tunnetta yksin kulkemiseen. Haikeus ja kiintymys autoon yllätti – ja vähän naurattikin. Liikuttuminen luopumisesta kertoi kuitenkin jostakin tärkeästä ja elävästä kokemuksesta.
Musiikki eri muodoissaan on aina merkinnyt minulle paljon. Reilu vuosi sitten lähdin yllättäen mukaan tekemään musiikkia ryhmään, jota olin seurannut jo pidempään. Laulusta tuli taas elvytetty harrastus, jonka toivoin tuovan arkeen iloa, intoa ja kepeyttä, vastapainoa haastaville töille. Moni asia kuitenkin osoittautui toiseksi, into ja kepeys odotuttivat itseään. Annoin itselleni luvan tunnustella hankalia tunteita, luopua sisusta ja toiveikkuuden sinnittelystä. Se toi tarpeen tehdä päätös totutusti tärkeän harrastuksen pois luovuttamisesta. Yllättäen päätös toi haikeuden oheen helpotusta ja vapautumista. Nyt ei ollut tämän aika. Tulin itseni puolelle, mikä ei silti merkinnyt luopumista musiikin merkityksestä, vaan ihan muusta.
Näiden arkeen liittyvien päätösten ohella tein erään henkisesti merkittävän valinnan. Valitsin tulla julkisesti näkyväksi arassa, haastavassa ja sisäistä levottomuutta herättävässä teemassa. Päätin antaa eräälle tekstilleni julkaisuluvan. Kirjoitukselle, jossa pärjääminen, pystyvyys ja osaaminen asettuvat alttiiksi arvioimiselle ja arvostelulle, mutta myös kauniille kiitollisuudelle ja hyvyydelle. Kirjoitukselle, jossa oma haavoittuvuuteni kohtaa syyllisyyden, häpeän ja hyväksytyksi tulemiseen liittyvän pelon. Se merkitsee ujolle ja introvertille itselleni valtavaa loikkaa tulla nähdyksi ja peilatuksi.
Miksi puhun näistä valintoihin liittyvistä merkityksistä ja tunteista? Siksi, että niin pienissä kuin isoissa, arkisissa ja erityisissä, hassuissa kuin vakavissa valinnoissa on aina taustalla jotakin, jolla oma tarinansa. Se ansaitsee tulla itsessä kuunnelluksi, koska se kertoo totuutta siitä kuka ja millainen minä kussakin hetkessä olen. Valitsen taas olla totta!
Ritva Suikkanen, Ihminen tavattavissa -terapiaopiskelija
