Häpeä

Häpeä! Tuo yksi ihmistä voimakkaimmin ohjaavista voimista. Suhteemme häpeään vaikuttaa paljon ihmissuhteisiimme. Enemmän kuin usein ymmärrämmekään.

Häpeän synty juontuu lapsuuteen. Sen perimmäinen merkitys ohjata pois väärän teosta, helposti laajenee ohjaamaan ja kahlitsemaan käyttäytymistä välttelemään kaikkea, mikä vähänkään on epätoivottavaa, sillä lapselle on pelottavaa kohdata häpeää. Kun vanhempi antaa ymmärtää, että lapsi on liian äänekäs, itsekäs, hankala, omaehtoinen, tarvitseva jne. alkaa lapsi uskoa että hänessä itsessään on paljon hävettävää, ja hän karsii pois noita epätoivottavia ominaisuuksia ja alkaa kiltiksi, ansaitakseen vanhemman rakkauden.

Lapsi oppii lopulta tekemään mitä vain välttääkseen häpeää. Ja kaikkein vaikeinta on kohdata tilanne, jossa on varma, että on tullut tehtyä väärin tai mokattua.

Häpeän ohjailu jatkuu myös aikuisuudessa. Samoin kuin sen pelko. Mokaamisen ajatuksessa on ehkä yleisin häpeän esiintymismuoto. Kukapa haluaisi ”mokata” työpaikalla ja varsinkaan julkisesti. Siksi peitellään ja salaillaan mokia. Ettei jouduttaisi häpeään.

Häpeän ahdistavin elementti on siihen liitetty pelko. Pelko ihmisen tai ihmisten edessä hävettävänä olemisesta. Pelko siitä että tulee tuomituksi ja ansaitsee tulla hylätyksi, torjutuksi, hyljeksityksi…  arvottomaksi.

Tai sitten jos ei osaa välttää häpeää, alkaa ryhtyä sellaiseksi, joka kantaa sitä mukanaan. Alkaa tulemaan sellaiseksi hankalaksi, huonosti käyttäytyväksi, äänekkääksi, ylimieliseksi…  sellaiseksi, että ei tarvitse enää pelätä häpeää, kun on jo omaksunut sen hylkiön roolin. Ja jos onnistuu pärjäämään samalla, kun lakkaa välittämästä, voi löytää voiman häpeämättömyydestä.

Silloin syntyy ristiriitainen hahmo, eli häpeämätön menestyjä. Se joka huijaa, valehtelee, rikkoo rajoja ja ihmisiä. Samalla se kiehtoo ihmisiä, koska hän vapauttaa itsensä häpeästä. Se saa osan kaipaamaan, että voisi olla samalla puolella. Häpeämättömän voittajan puolella. Ja osan tuomitsemaan ja vihaamaan.

Silti. Häpeää kantava kaipaisi lopulta arvostusta ja hyväksyntää, vaikka tuntuu, ettei sitä ansaitsisi. Ja jos sitä ei itselleen voi antaa, eikä muilta saada, jää yksin ja ahdistukseen. Vailla mahdollisuutta lämpimään kohtaamiseen. Ei voi tulla kohdatuksi ja rakastetuksi kokonaisena, jos piilottelee osaa itsestään häpeän pelossa. Eikä voi oppia olevansa rakastettava kokonaisena.

Lämmin ajatus kaikille häpeää kantaville. Vaikka häpeä on minussa, en ole itse häpeä. Voin olla arvokas kokonaisena. Myös hävettävinä heikkouksina ja ominaisuuksina varustettuna. Kun uskaltaa olla rikkinäinen, heikko, epävarma, itsekäs…  mitä kaikkea on luullut että ei saa olla. Ja tulla nähdyksi ja rakastetuksi kokonaisena, alkaa häpeä sulaa ja muuttua hyväksynnäksi. Itsestä välittämiseksi.

Ja kun alkaa välittää itsestään, alkavat silmät aueta muille. Alkaa nähdä häpeää, jota muut kantavat. Ja kun  alkaa näkemään ja ymmärtämään muiden häpeän taakkaa, voi silti katsoa välittävästi sitä, jonka on hankala olla ja käyttäytyy torjuvasti, ikävästi, välttelevästi jne. ja luoda yhteyttä sinne, missä oli ennen torjuntaa. Luoda lämpöä sinne, missä oli ennen kylmyyttä. Ja tuoda rakkautta sinne, missä ennen oli yksinäisyys ja eristäytyneisyys.

-Timo Jattu, Ihminen tavattavissa -kouluttaja, psykoterapeutti, työnohjaaja


Terve­tuloa terapeut­tiselle vastaan­otolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.