Voimakas suru ja pelko asuvat kehossa. Miten mieli selviää vakavan kriisin keskellä?Kuinka kestää voimakas suru, kun kuolema kohtaa äkisti ja yllättäen? Kuinka selvitä täysjärkisenä henkisestä kärsimyksestä väkivallan, tai seksuaalirikoksen uhrina?
Ihminen on äärimmäisen viisas ja sitkeä selviytymään ääriolosuhteissa. Pakon edessä se on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, löytääkseen edes vähän valoa voidakseen elää, vaikka kaikki ympärillä olisi pimeää. Sitkeys on alkukantaista voimaa, jossa selviytymisvaistot herää, kun eloon jääminen on uhattuna. Arki hoidetaan autopilotilla ja tunteet siirretään sivuun. On pysyttävä hengissä.
Vaikeassa kriisitilanteessa tunteet siirtyvät varastoon odottamaan myöhempää hetkeä ja sitä, että olosuhteet ovat turvalliset niiden purkamiselle. Palaammeko koskaan näihin varastoituneisiin tunteisiin? Mitä ihmisen mieli ja psyyke käy läpi vaikean kriisin keskellä, kun elämästä on tullut henkiinjäämistaistelua?
Jotta elämän jatkuminen kriisin jälkeen on mahdollista, keho ja mieli toimivat kriisin hetkellä välittömässä yhteistyössä irroittamalla koetun kivun tietoisuudesta pilkkomalla kokemuksen osiin ja varastoimalla osat myöhempää kohtaamista varten. Puhutaan väliaikaisesta suojasta, eli dissosiaatiosta. Dissosiaatio on kehon ja psyykeen viisas tapa selviytyä vaikeasta tilanteesta. Keho ottaa kantaakseen sen osan voimakkaista tunteista, mikä on mielelle siinä hetkessä liikaa kohdattavaksi. Näitä tunteita voivat esimerkiksi olla pelko, suru ja pettymys.
Kun olosuhteet paranevat ja kriisi on ohi, keho muistaa sen, minkä mieli on joutunut sulkemaan pois. Tämä voi näkyä esimerkiksi painon tunteena rinnassa, jatkuvana sairasteluna ja väsymyksenä, tai kuristavana tunteena kurkussa. Jos keho jää yksin kannattelemaan surua ilman että saisi tulla nähdyksi ja kuulluksi, tulee kehoon pysyvä jännitystila tai erillisyyden kokemus ja ihminen vieraantuu omasta kehostaan. Tällöin kehoon jäänyt hälytystila ja traumaattiset muistot varastoituvat kehossa hermostoon ja kudoksiin sairastuttaen kehoa.
Menetyksestä aiheutunut purkamaton ja jakamaton suru, pettymys ja psyykkinen kipu pitää hermoston yli- tai alivireisenä ja kehon kroonisessa jännitystilassa, tai erillisyyden kokemuksena omasta kehosta. Menneisyyden purkamaton trauma vaikuttaa siis tahtomattamme tässä hetkessä ja on kehon kautta jatkuvasti läsnä, vaikka mieli yrittäisi mennä eteenpäin. Siksi parantuminen menneisyyden tapahtumista alkaa usein kehosta käsin. Kehon viisaus johdattaa emotionaalisen kivun äärelle lempeän läsnäolon, hengityksen, liikkeen ja kosketuksen avulla. Kun keho kokee olevansa turvassa, mieli seuraa perässä.
Kuinka palauttaa yhteys, rauha ja harmonia menneisyyden ja nykyisyyden välillä? On tärkeää luoda vähitellen lempeä yhteys dissosioituneisiin osiin ja tunteisiin niin että ne osat jotka ovat olleen erillään, saavat palata kotiin. Se ei tarkoita sitä, että tulisi muistaa kaikki koettu uudelleen, vaan kokemusten lempeää yhdistymistä tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen kautta turvallisen ihmisen läsnäollessa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kautta.
Kirsikka Kinnunen, Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT®
Blogikirjoitustemme avulla pyrimme tuomaan esiin ihmisiä yhteisöstämme tavattavaksi ja tuomaan erilaisia näkökulmia, jotka toivottavasti herättävät sinussa oivalluksia ja antavat uutta pohdittavaa.
Liity mukaan uutiskirjeeseemme ja varmistu, että kuulet uusimmista blogikirjoituksista, podcasteista, YouTube-videoista ja muista ajankohtaisista asioista! Mukaan pääset täältä.
