Moni meistä kantaa mukanaan käsityksiä itsestään, joita ei ole ehkä koskaan varsinaisesti pysähtynyt kyseenalaistamaan. Ne tuntuvat niin tutuilta, että pidämme niitä totuutena itsestämme. Totuutena, jonka haluamme piilottaa.
Häpeä voi ilmetä meissä sisäisenä äänenä, joka kertoo, että emme riitä, emme kuulu joukkoon, olemme erilaisia, viallisia tai kelpaamattomia yhteyteen. Oman mielen sisäinen kriitikko ja leimat liittyvät häpeään.
Kuiskiiko häpeä korvaasi?
“Olen liian herkkä.”
“Olen vääränlainen.”
“Olen tyhmä”
“En ole tarpeeksi hyvä.”
Kuulostaako jokin näistä tutulta? Onko sisälläsi ääni, joka kertoo, ettet riitä? Sisäisen kriitikon ääni, joka nimittelee, arvostelee, tuomitsee ja vähättelee. Häpeä on laaja ja moniulotteinen ilmiö, joka kietoutuu sekä yksilöllisiin että kulttuurisiin merkityksiin.
Terve häpeä auttaa meitä oppimaan ja ylläpitämään sosiaalisesti hyväksyttävän käyttäytymisen rajoja, jotta voimme olla osa omaa perhettä, ryhmää, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Terve häpeä ylläpitää kykyä elää omien arvojen mukaisesti sekä tervettä nöyryyttä elämän edessä. Terve syyllisyys ohjaa korjaamaan omaa toimintaa, jos olen toiminut väärin toista kohtaan. Terve syyllisyys ja terve häpeä liittyvät yksittäisiin tilanteisiin, sisäistetty häpeä persoonaan.
Sisäistetty häpeä synnyttää pitkäaikaista erillisyyden tunnetta ja syvää sisäistä tuskaa. Emme ainoastaan tunne häpeää, me olemme häpeä. Siitä muodostuu sisäinen kokemus itsestä. Se on syvä riittämättömyyden tunne. Häpeä estää yhteyden autenttiseen itseemme ja siksi myös toisiin ihmisiin.
Kukaan meistä ei synny häpeän ja sisäisen kriitikon kanssa
Toistuvat arvottavat tai torjuvat viestit ympäristöstä alkavat muotoutua vähitellen sisäiseksi kriitikoksi, joka alkaa ylläpitää häpeän kokemusta. Psykodynaamisessa viitekehyksessä häpeä kuvataan epäilyksi omasta arvosta persoonana ja ihmisenä, joka syntyy meissä, kun pyrimme vastavuoroiseen kontaktiin toisen ihmisen kanssa ja kohtaamme torjuntaa, välinpitämättömyyttä tai hylkäämistä.
Ihminen alkaa sulkeutua. Hylkäämme ja kiellämme ne osat itsestämme, joita tulkitsemme ympäristön torjuvan ja meille kehittyy lapsuudessa “turvaksi” erilaisia selviytymisstrategioita. Ajan myötä omaksumme nämä selviytymisstrategiat osaksi omaa itseämme, jotta voimme sopeutua ympäristöön. Niiden rinnalle syntyy sisäinen kriitikko, häpeän sisäistymisen
seurauksena syntynyt ääni, joka toistaa niitä viestejä, joita olemme kokeneet vahingoittavissa suhteissa.
Sisällä meissä asuu kriittinen tuomitsija, joka häpäisee meitä ja näemme itsemme tämän kriitikon silmin. Olemme samalla itsemme häpäisijä ja häpäisty. Hyökkäämme itseä vastaan leimoilla ja sisäisen kriitikon mitätöivällä puheella, eristämme itsemme toisista, vältämme kokemasta häpeän tunnetta ja saatamme hyökätä niitä ihmisiä tai tilanteita vastaan, jotka mahdollisesti toisivat häpeän tunteen esiin. Häpeä toimii ikään kuin keinona suojella itseä, vaikka emme tätä tiedostaisi ja samalla se eristää meitä yhä enemmän yhteydestä muihin.
Oletko koskaan pysähtynyt kysymään: Kenen ääni minussa oikeastaan puhuu?
Käsitys itsestämme rakentuu vähitellen suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Lapsuudessa opimme paljon siitä, millaisena meidät nähdään ja millaisena meidät halutaan. Saanko olla herkkä? Saanko näyttää tunteeni? Saanko tarvita toista? Olenko hyväksytty myös silloin, kun epäonnistun, suutun tai olen eri mieltä?
Jos vanhemmuus on vahingoittavaa, opimme tukahduttamaan omat tunteet ja tarpeet ja kehitämme jo varhain selviytymisstrategioita, joilla välttää vaikeita tunteita ja tilanteita. Meihin itseemme sisäistyy sama vahingoittava vanhemmuus ja sisäinen kriitikko. Se voi näkyä esimerkiksi jatkuvana itsen arvosteluna, riittämättömyytenä, miellyttämisenä, rajojen puuttumisena tai pelkona siitä, että jos toinen todella näkisi minut, en ehkä kelpaisi.
Silloin saatamme yrittää koko elämämme todistaa olevamme riittäviä, vaikka todellinen työ voisikin olla siinä, että pysähdymme tutkimaan, miksi alun perin opimme uskomaan, ettemme ole.
Entä jos kaikki ajatuksesi itsestäsi eivät olekaan totuuksia? Ajatus voi tuntua täysin todelta, olematta silti totuus siitä, kuka olet. Kun alamme tunnistaa ja tiedostaa omaa kriittistä sisäistä puhetta ja sisäisiä leimojamme, niiden ja oman minuutemme väliin voi alkaa vähitellen syntyä tilaa.
Sen sijaan, että ajattelemme: “Minä olen liian herkkä”, voimme pysähtyä kysymään: “Mistä olen oppinut ajattelemaan, että herkkyydessäni on jotain väärää?” Mitä jos et enää yrittäisi korjata itseäsi, vaan alkaisit ymmärtää ja suhtautua itseesi myötätuntoisemmin? Sisäinen kriitikko kun ei kerro totuutta sinusta.
Mitä jos tunteesi ja tarpeesi eivät ole vikoja, vaan osa ihmisyyttäsi. Mitä jää jäljelle, kun alat erottaa itsesi niistä leimoista, joita olet ehkä kantanut vuosia. Kuka olet ilman niitä? Jos sinun ei tarvitsisi enää käyttää kaikkea energiaasi siihen, että olisit vähemmän herkkä, vähemmän tarvitseva, vähemmän näkyvä tai enemmän jonkinlainen, miltä elämä näyttäisi?
Vääränlaisen häpeän ajatusmallista on mahdollista oppia pois
Häpeästä vapautumisen ytimessä on kontrollista ja hallinnasta luopuminen ja omaan haavoittuvuuteen tutustuminen. Haavoittuvuus on syvää inhimillisyyttä, totuudellisuutta ja myötätuntoa. ”Olla omalla puolella” ei tarkoita sitä, että kaikki oma toiminta hyväksytään kritiikittä, vaan että käytännössä kohtaat itsesi ystävällisesti, myötätunnolla, ymmärryksellä ja rehellisesti silloin, kun elämässä tapahtuu pettymyksiä tai vaikeita asioita. Samalla myötätunnolla, miten kohtaisit parhaan ystäväsi.
Sisäisen kriitikon ääni vaimenee, kun uskallamme kohdata ja katsoa, missä se on syntynyt, milloin rakkaus on poistunut paikalta, mitä vaille olen jäänyt? Häpeä on pelkoa, joka väistyy hiljalleen, kun löydämme yhteyden omaan haavoittuvuuteen, ihmisyyteen ja rakkauteen. Me kaikki teemme virheitä, kannamme epävarmuuksia ja tarvitsemme toisinaan tukea. Häpeä syntyy vuorovaikutuksessa ja se voi korjaantua vastavuoroisessa, hyväksyvässä yhteydessä. Häpeän ja sisäisen kriitikon kanssa työskentely sen purkamiseksi on sitä, että oppii tunnistamaan niitä tilanteita, missä häpeä aktivoituu ja missä yritämme peittää, väistää tai hyökätä häpeän kokemusta vastaan. Kun häpeä aika ajoin aktivoituu, meillä on valinnan vapaus kohdata itsemme vähättelyn sijaan myötätunnolla ja rakkaudella.
Me olemme historiamme tulos. Emme voi hangata pois kaikkia niitä kokemuksia, joita meihin on matkan varrella jäänyt, mutta voimme opetella olemaan itsellemme se vastuullinen, myötätuntoinen ja läsnä oleva aikuinen, jota olisimme lapsuudessa kaivanneet.
-Ihminen tavattavissa -terapeutit Minna Dalin ja Tanja Alatalo
https://www.minnadalin.fi https://www.tanjanvalotalo.fi
Blogikirjoitustemme avulla pyrimme tuomaan esiin ihmisiä tavattavaksi ja tuomaan erilaisia näkökulmia, jotka toivottavasti herättävät sinussa uusia oivalluksia ja antavat pohdittavaa.
Liity mukaan uutiskirjeeseemme ja varmistu, että kuulet uusimmista blogikirjoituksista, podcast -jaksoista ja muista ajankohtaisista asioista! Kannattaa myös liittyä kasvuohjelmasta kiinnostuneiden omalle sähköpostilistalle, jos haluat kuulla laajenevan kasvuohjelman uutiset ensimmäisten joukossa.
