Olen saanut lahjaksi jotakin todella koskettavaa ja merkittävää. Ei, minulla ei ole lapsia. Ei, minulla ei ole tiimiläistä, kumppania, aviopuolisoa. Ei, minulla ei ole punaista tupaa ja perunamaata, mutta minulla on koirani Hipsu; aina oikeaan osuva tunteideni tulkitsija, ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän antaja, aina odottava ja hersyvän iloinen kohtaamisestamme. Hipsu ei ole heiluttavinaan häntäänsä, vaan aitous Hipsussa saa hänen häntänsä heilumaan. Se vakuuttaa.
Koirani on opettanut minulle paljon, mm. siitä miten pysähtyä ja elää juuri tätä hetkeä. Hipsu on myös kiitollinen. Olisiko siksi, että adoptoin hänet Espanjasta, josta hänet löydettiin hylättynä Andalusian pelloilta? Vai olisiko siksi, että olen pysähtynyt katsomaan hänen moni-ilmeistä katsettaan?
Hipsulla on ihan ikioma tahto ja tunteet, tarpeista puhumattakaan. Tästä mielestäni hyvänä esimerkkinä kertoo se, että kun olemme kerrostalomme hissittömässä portaikossa matkalla toiseen kerrokseen, ja jos minä olen ajatuksissani, enkä millään tavoin läsnä häntä huomioiden, huomaan, että Hipsu ei enää seuraa minua. Olen itse jo toisessa kerroksessa, mutta koirani vielä ensimmäisessä. Hipsu ei enää kulkenut kanssani, koska minä en kulkenut enää hänen kanssaan, en enää huomioinut häntä, ystävääni, perheenjäsentäni. Mutta kun pysähdyin, puhuttelin ja näin hänet jälleen, yhteys palautui.
Kysynpä siis, että jos jo eläimelle hänen huomioimisensa, kiinnostuksen osoittaminen ja aito rakkaudellinen läsnäoleminen on tärkeää, miten paljon se merkitsee meille ihmisinä; Se, että joku näkee. Näkee, eikä ole näkevinään.
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Niina Mustonen, Helsinki
Vastaanotto sijaitsee Alppilassa.
Ajanvaraukset: puh. 045-1229404 tai mustonen.niina@icloud.com
