Mikä on ego? Egolle löytyy monia määritelmiä, mutta tässä yhteydessä tarkoitan sillä valheellista identiteettiä, minuutta joka koemme olevamme. Ego on luonteeltaan omavoimainen. Se on syntynyt sillä hetkellä, kun olemme astuneet ulos rakkaudesta. Kun poistumme rakkaudesta siirrymme suoraan pelkoon. Pelossa eläminen on sietämätöntä, joten siellä voi ainoastaan yrittää selviytyä. Ego on tuo pelosta syntynyt ja siellä oleva selviytyjä. Se on kokoelma erilaisia opittuja ajatus- ja selviytymismalleja, jotka ovat pyrkimyksiä ratkaista rakkaudettomuudessa ”elämisen” ongelma.
Ego on siis omavoimainen pyrkimys löytää rakkautta pelon maaperältä. Kun sen näin kirjoittaa auki, on ilmiselvää, että egon tehtävä ei voi koskaan onnistua. Rakkautta on mahdotonta löytää pelosta, ja pelkoa taas on mahdotonta löytää rakkaudesta.
Mutta ego elää pelossa, eikä rakkaudessa. Ego kuitenkin kieltää oman tehtävänsä mahdottomuuden. Se miellyttää, uhrautuu, hyökkää tai hakee hyväksyntää ja näin toimiessaan se uskoo löytävänsä rakkauden pelosta. Itsepintaisesti se tarjoaa meille uusia syitä ja selityksiä kärsimyksellemme. Se esittää aina vain uusia ratkaisuehdotuksia haasteisiinsa, mutta sen opetukset johtavat kuitenkin viime kädessä kärsimyksen ja ongelmien jatkumiseen.
Miksi näin on? Koska syvin ja ainut todellinen tarpeemme on rakkaus, ja tätä tarvetta ego on kykenemätön tyydyttämään. Tämä johtuu siitä, että ego on syntynyt pelosta ja voi selvitä vain pelossa. Ja kuten kuka tahansa, sekin haluaa selvitä hengissä. Mitä tästä seuraa? Siitä seuraa paradoksaalisesti se, että egolle kaikkein suurimman uhan muodostaa rakkaus. Rakkaus merkitsee egon tuhoa ja siksi se torjuu sen. Egoon samaistuneena rakkaus ja todellinen identiteettimme muodostavat meille kuolemanvakavan uhan. Ego siis pakenee totuutta ja rakkautta, sillä se käy henkiinjäämiskamppailua.
Rakkaus ja todellinen identiteettimme on tietysti meissä itsessämme. Ja juuri tämä sisältämme löytyvä rakkaus on egon ainoa todellinen uhka. Siksi ego kieltäytyy katsomasta sisimpään. Sen sijaan se projisoi rakkauden muodostaman uhan itsensä ulkopuolelle ulkomaailmaan, jossa se näyttäytyy erilaisina alati vaihtelevina erimuotoisina uhkakuvina. Ego käy taisteluun näitä uhkakuvia vastaan ja siten jatkaa olemassaoloaan pelossa. Sen silmin muutoksen on tapahduttava ulkopuolellamme, koska se ei voi sallia sisäistä muutosta, joka merkitsisi sen tuhoa.
Mitä ovat nuo ulkoiset uhat, joita ego näkee? Usein se on joku toinen ihminen tai tarkemmin sanottuna toisen ihmisen ego, jonka oma egomme valppaasti tunnistaa. Ego ohittaa tyystin toisen ihmisen sisimmästä hehkuvan rakkauden. Miksi? No koska rakkaushan on juuri se mitä ego kieltäytyy katsomasta. Yksinkertaisesti todettuna voisi oikeastaan sanoa: Siellä missä ego näkee pahimman uhan, on rakkaus. Mitä muuta todellista uhkaa valheella voisikaan olla kuin totuus?
Mitä egoon samaistunut ihminen voi sitten tehdä löytääkseen takaisin rakkauteen? Rakkaus löytyy sisältämme, ja siellä se on aina ollutkin. Olemme vain rakentaneet muurin, joka kieltää rakkauden ja tuo muuri on nimeltään ego. Siksi tehtävämme ei niinkään ole etsiä rakkautta, vaan ennenkin purkaa samaistumistamme tuohon muuriin. Tämä on egoon samaistuneelle vietävän haastava tehtävä, sillä siitä lähes varmasti ensiksi seuraa egon omavoimainen yritys muuttaa itseään. Tämä yritys, kuten egon kaikki opetukset, johtavat kuitenkin aina yhä uudestaan umpikujaan, huolimatta sen kauniista lupauksista.
Lopulta ego murtuu ja alkaa antaa periksi, ja meissä alkaa syntyä aito luopumisen kokemus. Myönnämme oman voimattomuutemme ja avun tarpeemme. Ja juuri silloin tapahtuu ihme, ja vastaanotamme sovituksen ja anteeksiannon. Mitään muuta meidän ei tarvitsekaan tehdä kuin antautua, ja syvästi hyväksyä oma voimattomuutemme. Mitä muuta ego koskaan olikaan, kuin omavoimainen yritys selviytyä rakkaudettomuudessa? Kun tuo omavoimaisuus poistuu, palaamme todelliseen identiteettimme, ja samalla hetkellä palaamme rakkauteen.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Veli-Matti Anttila, Turku
Ajanvarauksen puh. 050 3770148
