Perjantaina sain juhlistaa Ihminen Tavattavissa -terapeutiksi valmistumista vielä muodollisemmin yhdessä muiden tänä vuonna valmistuneiden kanssa. Tämä koulutus on ollut hyvin merkittävä matka, tai osa elämän mittaista matkaa. Koulutuksen kaksi ensimmäistä vuotta (kasvuohjelma) käynnisti ehkä hieman paradoksaalisesti minussa ennenkin pienenemisen kuin kasvun prosessin. Tällaisessa prosessissa alkaa tyhjentyntyä siitä, mikä ei ole itsessä aitoa eikä totta, ego siis pienenee.
Toinen asia, joka käynnistyy, on eriytymisen ja suhteellisen riippumattomuuden prosessi. Minä tarvitsen toisia ihmisiä, mutta samalla minun on uskallettava olla totta myös silloin, kun se saattaa herättää ympärillä olevissa ihmisissä pettymyksiä, kummeksuntaa tai jopa halveksuntaa. Jos en uskalla ottaa hylätyksi tulemisen riskiä, hylkään itseni. Kun eriytymisen prosessi on vielä kesken, voi mielipide-ero toisen ihmisen kanssa aiheuttaa voimakkaan sisäisen konfliktin, emmekä voi kokea itseämme eheäksi, ennen kuin tuo erimielisyys on ratkaistu. Tämän voi pyrkiä ratkaisemaan joko hyökkäämällä toisen näkemystä kohtaan (ah niin tuttua), tai samaistumalla välittömästi toisen ihmisen näkemykseen.
Molemmat mallit ovat nopea yritys palauttaa oma sisäinen eheyden kokemus. Mutta tuo eheys on ennenkin silmänlumetta kuin todellisuutta, mikäli jokainen vuorovaikutustilanne asettaa minuuden kokemuksen vaakalaudelle. Eriytymisen prosessin kautta alamme selkeämmin hahmottamaan sekä oman itsen ja toisen ihmisen omina toisistaan erillisinä yksilöinä. Meidän on yhä helpompi kunnioittaa sekä itseämme, että toisia ihmisiä samanaikaisesti, vaikka emme välttämättä olekaan kaikista asioista yhtä mieltä. Alamme siis nähdä totuudenmukaisemmin sekä itsemme, että toiset ihmiset. Tästä seuraa tervettä vapauden ja turvan tunnetta ilmaista itseään sekä kykyä kunnioittaa muiden ihmisten tapaa elää ja olla.
Toisin kuin vielä koulutukseen lähtiessäni ajattelin, kaikesta opitusta teoreettisesta ja luetusta tiedosta ei muodostukaan se kaikista tärkein terapeuttinen työväline. Paljon keskeisempää on se tila, joka syntyy tyhjenemisen ja eriytymisen prosessin kautta. Tuo tila on se paikka, josta käsin toinen ihminen on nähtävissä ja kohdattavissa. Kuten Tommy Hellsten on todennut: ”Itseään tiedostavan ihmisen lähellä on helppo hengittää.”
Olen äärettömän ylpeä tästä matkasta, jonka olen saanut kulkea yhdessä upeiden opiskelija kollegoiden ja mahtavien kouluttajien kanssa. Iso kiitos kaikille, jotka olette olleet tällä retkellä mukana! Ja erityiskiitos vielä rakas vaimoni Tiina! Ilman panostasi ja kykyäsi joustaa ei näin kattava opiskelu olisi ollut minulle mahdollista perhearjen ja työn teon keskellä.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Veli-Matti Anttila, Turku
www.sisainenmatka.fi
