Olen joskus, itse asiassa valtaosan elämästäni, tuntenut hyvin vahvasti, että minä en ole tarpeeksi, en kelpaa, en riitä. Tämän päälle olen pienestä pitäen rakentanut hienoja himmeleitä ja kehitellyt strategioita, joiden ansiosta olen kuvitellut tulevani nähdyksi.
Jossain kohtaa masennukseni jälkimainingeissa aloin epäillä, että paha oloni ei ehkä olisikaan se normaali, että niin ei kuuluisikaan olla. Silloin vastaani tuli Ihminen tavattavissa -koulutuksen slogan ”Ei ole väliä mitä teet, vaan kuka sinä olet.” Se herätti tuolloin 2014 mielenkiintoni ja lopulta löysin itseni istumassa ensin Sipoossa Arkissa ja sitten yhdessä Porvoon ranta-aitoista.
Melkoisen matkan siellä sainkin itseeni käydä, miten sen nyt nätisti voisi sanoa, saaden olla kouluttajien ja huikean ryhmän turvassa, räkä poskella itkien itkemätöntä itkua ja omassa kellarissani tonkien. Meiltä valmistuneilta Ihminen tavattavissa -terapeuteilta voi tiedustella lisää koulutuksestamme ja kahden ensimmäisen vuoden kasvuohjelmasta. Yhteystietomme löytyvät tästä linkistä Ihminen tavattavissa -terapeutit.
Pari vuotta sitten oli neljävuotinen lähiopetus käyty ja ajattelin silloin koulutuksen annin minulle tulleen täyteen. Elämä ajattelikin toisin ja taas löysin itseni uudesta paikasta, tekemästä koulutukseen kuuluvaa harjoitusterapiatyötä. Nyt sanon, että onneksi, niin paljon olen siitäkin itselleni saanut.
Elämä kuljetti minut siihen, että irtisanouduin töistä ja halusin syksyksi tyhjää ja vapaata. Siinähän oli siis sopivasti aikaa sitten myös vielä rästissä olevalle lopputyölle. Luin kirjoja ja tein siis syksyn aikana taas mielenkiintoisen matkan ja sen lopputuloksena eteeni ilmestyi lopputyö minun prosessista aiheella ”Minä riitän”. Näin siis nykyään jo usein tunnen! Toki ymmärrän, että en minä valmis ole. Tiedostan, että tunnistamalla ja tunnustamalla oman keskeneräisyyteni mahdollistan kasvun. Ja en halua kasvaa isoksi, paljon mieluummin pieneksi tai just sopivan kokoiseksi. Itsekseni.
Tällaiseen reissuun en olisi pystynyt koskaan yksin. Ja onneksi minun ei yksin ole tarvinnut ollakaan. Tahdon kiittää sydämestäni kyynel silmissä kaikkia matkani varrella mukana olleita. Nimeltä mainitsen tässä kouluttajani Carita Hellstenin. Hänen lämpö, kohtaaminen ja rakastava katse elää minussa edelleen, uskon että aina.
Caritan opein voisin juhlia nyt tämän pitkän viikonlopun siten, että ”olis vaan ja kelpais”. Niin, koska minä riitän. Käteeni sain tänään muistutukseksi itselleni tilaaman lahjan, korun, jossa on teksti: ”Minä riitän”!
Ihminen tavattavissa -terapeutti Teemu Tuuli, Tampere
Ajanvarauksen puh. 040 7724905
