Lapsella (ja myös aikuisella) on oikeus olla oma itsensä. ”Olet vaan oma itsesi!” – aina se ei mene ihan näin helposti. Mikä mahdollistaa sen, että voi olla oma itsensä – se, joka ytimiltään on? Voidakseen tulla siksi, joka on, lapsi tarvitsee turvallisen kiintymyssuhteen ja hoivaajan, joka peilaa että hän on tervetullut ja ilo. Hänen on voitava tulla nähdyksi, selitetyksi ja kannatelluksi kaikissa todellisissa tarpeissaan, jotka ovat aina hyviä. Lapsi kehittyy tullessaan peilatuksi rakastavan katseen alla. Myös kaikki vaikeat olonsa kaipaavat tulla syliinotetuiksi. Saatuaan riittävää turvaa, on mahdollista lähteä tutkimaan ympäristöään – seikkailemaan ja leikkimään.
Elämä ei kuitenkaan valitettavasti aina mene teorioiden ideaalien mukaan. Lapsi ei tulekaan nähdyksi ja kohdatuksi tarpeissa ja tunteissa, joiden kanssa hän ei yksin pärjää. Lapsi jää yksin. Hänen tunteensa torjutaan tai niistä moititaan. Hän tulee hylätyksi sellaisena kuin hän on. Seurauksena on häpeää ja arvottomuuden kokemus. Hengissäsäilymisen tarve ajaa kehittämään erilaisia selviytymisstrategioita, joilla suojata itseään. Lapsesta saattaa kasvaa aikuinen, joka kantaa sisällään syvää arvottomuuden kokemusta ja häpeää itsestään. Tämän hän kätkee ja yrittää parantaa erilaisilla strategioilla – pyrkimällä vahvaan kontrolliin, tavoittelemalla virheettömyyttä, suorittamalla, alisuorittamalla jne. jne. – variaatioita riittää. Tällainen ei ole kovin tavatonta, ennemminkin melko universaalia ja yleisinhimillistä. Ajatus ”omana itsenään” olemisesta on tällaisessa tilanteessa mahdoton. Ihminen ei voi olla oma itsensä, kun se, joka hän pohjimmiltaan kokee olevansa, on jotain häpeällistä ja arvotonta. Usein on myös niin, että ihminen on etääntynyt strategioiden myötä itsestään, niin, että hän ei enää tunnista aitoa ja todellista ydintään.
Onnellista kuitenkin on, että se, joka ytimiltämme olemme, ei koskaan lakkaa olemasta. Todellinen minä on hyvin elinvoimainen ja se on mahdollista omistaa yhä isommin osaksi itseä kohtaamisen, totta olemisen ja haavoittuvuuden kautta. On mahdollista kulkea kohti itseä, hyväksyä, katsoa lempeydellä ja ystävystyä pienten selviytymisstrategia-auttajiensa kanssa. On mahdollista riittävässä turvassa ja rinnallakulkijoiden kanssa löytää yhteys ja vähitellen tulla esiin tarpeettomiksi käyneiden strategioiden alta omana aitona, haavoittuvana ja ihanana itsenään.
Matka kohti todellista itseä on, no sanotaanko vaikka yksinkertaistetusti kivulias, mutta se on myös mielenkiintoinen seikkailu, jossa löytyvät aarteet ja ilot ovat kaiken vaivan arvoisia ja ylittävät kaikki odotukset.
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Kati Koukku, Helsinki
Ajanvaraukset puh. 050 3445302
