Elämässä voi käydä hyvinkin. Viime vuosina en tosin ole oikein jaksanut siihen uskoa. Olen elänyt monin paikoin vaikeaa ja rankkaa vaihetta. Olen tottunut, että elämä on usein vaikeaa ja että onnettomana olemisesta se energia tulee. Onneksi tänään tiedän, ettei elämän tarvitse sittenkään mennä niin. Että elämässä voi käydä hyvinkin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä ja että ei saa luovuttaa liian helpolla. Ja kyllä, jo lasten takia kannattaa yrittää ja tehdä muutenkin kaikkensa parisuhteen hyvinvoinnin eteen. Mutta uskon myös, että joskus ero kannattaa. Pitää myös osata luovuttaa ja päästää irti. Joskus se on kaikkien etu, myös lasten. Lasten koti kun on vanhempien parisuhteessa. Mikään ei ole lapsille niin raskasta, kuin elää pelon ilmapiirissä odottaen, milloin hauras rauha taas rikkoutuu.
Moni elää huonosti kohtelun noidan kehässä ja luulee, ettei kehästä pääse pois. Minulta kysyttiin juuri eilen, että miksi nainen ei lähde huonosta parisuhteesta. Siis tässä tapauksessa suhteesta, jossa mies kohtelee huonosti. Nainen ei lähde ennen kuin hän omaa riittävän määrän itsekunnioitusta ja –arvostusta ja on oppinut tykkäämään itsestään niin paljon, ettei enää suostu huonoon kohteluun. Koska nainen on useimmissa tapauksissa vuosien saatossa manipuloinnin seurauksena oppinut ajattelemaan, että vika on hänessä itsessään, hän yrittää kontrolloida itseään ja omaan toimintaansa.
Että kun vaan osaisi olla oikein, ettei toinen suuttuisi, raivoaisi, haukkuisi, mitätöisi, arvostelisi, löisi, juopottelisi tai tekisi jotain muuta sellaista, mistä nainen kärsii. Ja nainen tottuu. Jotenkin vinksahtaneella tavalla huonosti kohtelu on kuitenkin tuttua ja turvallista. Se toinen vaihtoehto on pelottava. Suhteessa on aina myös jotain hyvää ja se hyvä sitten ylläpitää toivoa ja uskoa, että kyllä tämä tästä. Jos vain itse oppisi olemaan toisin, se riittäisi. Ei riitä!
MIKÄÄN EI OIKEUTA HUONOA KOHTELUA
Nainen anelee, tappelee, vaatii, romahtaa, rukoilee, vetoaa järkeen, selittää, perustelee, itkee yksin ja itkee avoimesti ja peilaa, miten pahalta huonosti kohtelu tuntuu. Nainen tekee kaiken, mitä osaa, mutta mikään ei auta, koska ongelma ei ole naisessa. Mikään, mitä nainen tekee tai jättää tekemättä, ei oikeuta huonoa tai väkivaltaista kohtelua. Ei mikään!
Ja silti nainen usein jää. Oman jaksamisensa ja terveytensä uhalla. Kunnes mitta täytyy. Kunnes saa tukea. Kunnes ymmärtää, ettei ole mitään, mitä voi tehdä toisen vastuuttomuuden edessä. Ja siinä vaiheessa, kun nainen lähtee, hän kokee tehneensä kaiken, minkä pystyi. Ja tietää, ettei yksin voi tehdä kuin oman puoliskonsa.
Minullekin on tässä jotain tuttua. Ainoa, mikä lopulta auttoi tarvittavaan muutokseen, oli oman itsen ja oman arvon vahvistaminen. Itseensä tutustuminen. Ainoa, mihin lopulta pystyin vaikuttamaan, olin minä itse. Siihen tarvitsin ulkopuolista tukea. Sitä kannattaa hakea!
Jossain tapauksissa siis mielestäni kannattaa erota. Jokainen on oikeutettu tavoittelemaan oman näköistä elämää ja onnellisuutta. Ja joskus siihen tarvitaan olosuhteiden muutos – ero parisuhteesta, jossa ei ole tulevaisuutta.
Ja miten hienoa onkaan nähdä, että on olemassa myös miehiä, jotka kohtelevat naisiaan ihanasti. Sellainen parisuhde on tavoittelemisen arvoinen. Ihan jokaiselle.
Ihminen tavattavissa -terapeutti, rakastava valinta -parisuhdeohjaaja Maritta Joki
http://www.mentoritas.fi
