Sinnikyys, sisäinen motivaatio ja myötätunto harrastuksessa ja toiminnassa. Miten opettaa sinnikyyttä ja yrittämistä myötätunnolla?
Elämme nyt aikakautta, jota vahvasti leimaa ”pikaruokakulttuuri”. Kaiken tulisi tapahtua swaippaamalla, tai skrollaamalla, kaikki heti mulle nyt. Kuluneella viikolla on ollut paikallisessa aamulehdessä kaksi artikkelia nuorten 30-vuotiaiden ja jopa nuorempien aikuisten kertomuksia burnoutista ja boreout kokemuksista.
Olen joutunut pohtimaan tätä ilmiötä oman lähes 60 vuoden eletyn ikävuoden ja noin 30 vuoden valmentajan kokemuspohjaa vasten. Olen nähnyt läheltä, kuinka oma mummoni hoiti kuuden lapsen ja reilun 10 lehmän taloutta 60- ja 70-luvulla Pohjois-Karjalassa. Mummoni teki seitsemän päivää viikossa noin 12 tunnin työpäiviä jotakuinkin neljä vuosikymmentä. En koskaan nähnyt mummoani pahantuulisena tai, että hän olisi valittanut työn paljoutta, saati että olisi burnoutissa tai boreoutissa. Mitä meille on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä? Olivatko meidän isovanhempamme jotenkin vaan sitkeämpiä, sitoutuneempia tai motivoituneempia?
Kuuntelin jokin viikko sitten Yle puheelta samasta aiheesta Holle Holopaisesta haastattelua, jossa hän kertoi omasta lapsuudestaan ja kuinka 50-60 -luvuilla nähtiin vaivaa erilaisten asioiden saavuttamiseksi. Hän kertoi, kuinka hänen vanhempansa olivat pitkään säästäneet niukasta toimeentulosta käsin rahaa imurin ostoon. Merkityksellistä tässä on se, kuinka koko perhe iloitsi, kun se päivä koitti, että imuri voitiin hankkia. Mitä tapahtuu tämän päivän perheissä, kun markkinoille tulee vaikka uusi iPhone. Yllättäen se vanha menee rikki, katoaa, tai sille käy muutoin huonosti. Mitä tekee vanhemmat? No ostavat heti uuden iPhonen ettei lapsi pahoittaisi mieltään tai joutuisi käsittelemään pettymystä siitä että se ei olisikaan heti mahdollista.
Olen saanut tehdä työtäni myös suomalaisten ammattiurheilijoiden parissa. Poikkeuksetta ne urheilijat, jotka ovat menestyneet omalla urheilijapolullaan, heitä kaikkia ohjaa vahva sisäinen intohimo ja sisäinen motivaatio. Yleensä ajurina työnteolle on erittäin vahva mielikuva tai visio siitä mihin ollaan menossa tai mitä minusta tulee. Se visio, tai mielikuva on tekijälleen usein merkityksellinen ja siihen sisältyy vahva arvolataus ja tunnelataus.
Yleensä nämä ihmiset, jotka ovat löytäneet itselleen merkityksellisen ja arvokaan työn tai ammatin ja siihen sisältyy vahva tunnelataus, joka antaa sen energian millä tie maaliin raivataan. Mikäli asetettu maali on tekijälleen intohimon ja omien syvimpien arvojen mukainen, tällainen henkilö alkaa tekemään lähes kaikki valinnat elämässään päämäärän saavuttamiseksi. Menestyjillä on usein muutamia ominaisuuksia, jotka ovat keskeisiä heille. He ymmärtävät, ettei päämäärä ole saavutettavissa huomenna, ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään töitä periksiantamattomasti, usein heillä on myös apuna uteliaisuus. Uteliaisuus on ominaisuus, joka auttaa tutkimaan ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja, miten minusta tulisi vielä taitavampi tai parempi kuin jostakin muista. Etsivä löytää on vanha sanonta, joka tässä pitää vahvasti paikkansa.
Mentaali-valmentajana käsittelen paljon tunnepuolen asioita. Keskeisempiä osa-alueita on epäonnistumisen pelko, josta seuraa huonouden ja riittämättömyyden eli häpeän kokemuksia, turhautumista eli vihaa sekä syyllisyyttä. Menestyjät ovat valmiita tekemään läksynsä myös tällä sektorilla. Menestyjät ovat valmiita tekemään töitä kehittääkseen omaa itsetuntoaan ja tätä kautta oppia hyväksymään, että epäonnistumiset ovat tärkeä osa oppimiskokemusta matkalla onnistumisiin.
Kaikkien onnistumisten taustalla on lukematon määrä kokeiluja, epäonnistumisia ja pettymyksiä. Ihmiset, jotka kykenevä suhtautumaan omaan keskeneräisyyteensä ja epätäydellisyyteensä myötätunnolla, armollisuudella, lempeydellä ja terveellä rakkaudella itseään kohtaan. Heidät tunnistaa mm. siitä, että heidän lähellään on helppo olla ja elää.
Mitä meidän aikuisten tulisi oikeasti opettaa tai siirtää seuraaville sukupolville, on mielestäni kiteytettynä: oppia hyväksymään itsensä ja muut ihmiset omina ihmeellisinä yksilöinä, joihin kaikkiin sisältyy mieletön potentiaali sekä mahdollisuudet. Meidän tulee ruokkia terveen itsetunnon rakentumista, sen kautta syntyvät vahvat henkiset ja psyykkiset voimavarat, jotka auttavat matkalla omassa elämässä oli se päämäärä mikä tahansa. Lempeys, armollisuus, periksiantamattomuus, sitoutuminen, sitkeys, ilo, uteliaisuus, intohimo ja vaikeiden tunteiden tiedostaminen, tunnistaminen ja niiden kanssa työskentely. Mielestäni takaa mielekkään elämän rakentumisen, kunhan se on itsensä näköinen ja arvokas kokijalleen.
”Helppous on yliarvostettua, nopea oppiminen ei tuota syvää osaamista.” (Brené Brown, Rohkaiseva johtaja)
Olin mukana 2015 golfin Nuorten EM U18 kisoissa Pickalassa mentaali-valmentajana, tein 3 viikkoa intensiivisesti töitä joukkueen kanssa. Nuoret miehet olivat tuolloin 16-17 -vuotiaita. Joukkueeseen kuului 6 pelaajaa. Pelaajista kaikki ilmoittivat tuolloin tavoitteekseen golf ammattilaisuuden. Tänään heistä viisi pelaa golfia ammatikseen ja viimeinen siirtyy nyt syksyllä amatöörien kirjoista ammattilaiseksi. Yksi näistä pelaajista on päätynyt huippu ammattilaisten joukkoon pelaamaan isoista rahoista. Neljä näistä kuudesta tekee vielä paljon töitä päästäkseen eteenpäin. Yksi pelaajista valitsi toisenlaisen reitin. Hän suoritti lukion, jonka jälkeen suuntasi USA:han yliopistoon pelaamaan golfia ja opiskelemaan. Neljän vuoden opintomatka itseen ja itsenäistyminen kaukaa kotoa on ollut tämän nuoren kohdalla oikea valinta. Nyt hänellä on yliopistosta loppututkinto, jolla voi olla käyttöä, jos golf-ammattilaisuus ei ala elättämään häntä. Kyseisen joukkueen yksi ohjaavista arvoista oli vuonna 2015 periksiantamattomuus.
Oma rakkauteni jääkiekkoon ja urheiluun syntyi ensi kosketuksesta luisteluun, muistan tuon päivän kristallin kirkkaana vielä yli 50 vuoden takaa. Tuo ensirakkaus on kantanut ja ohjannut omaa elämääni näihin päiviin asti. Apulannan Toni Virtanen kertoi Vain elämää -ohjelmassa, kuinka hän näki TV:stä punk bändin alle kouluikäisenä, siinä samassa hetkessä hän kertoi päättäneensä ryhtyä rokkariksi.
Ehkä vanhempien rooli sisäinen intohimon ja motivaation löytämiseksi on perin yksinkertainen. Luoda ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia rakastua mihin tahansa kokijalleen merkitykselliseen asiaan, oli kyseessä lääkäri, laulaja, soittaja tai urheilija. Näen, että vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on kustantaa, kuljettaa ja kannustaa. Vanhemmuus minulle tarkoittaa turvaverkkoa ja peruskalliota silloin kun asiat eivät etene helposti tai tulee pettymyksiä sekä epäonnistumisia. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsilleen vastoinkäymisten sieto ja selviytymistaitoja. Läsnäolo, myötätunto ja uteliaisuus ovat ne työkalut, jotka auttavat elämän polulla eteenpäin oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Paras kysymys on mitä kuuluu, ja pysähtyä kuuntelemaan mitä oikeasti joka päivä. Me kaikki tarvitsemme nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia kasvaaksemme joka ikinen päivä.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Pertti Ratilainen, Tampere
Kirjoitus on osa Margit Sjöroosin kokoamaa Myötätuntoinen vanhemmuus -kokonaisuutta
Myötätunteoinen vanhemmuus -oppaan löydät kokonaisuudessaan osoitteesta www.myotatuntoinenvanhemmuus.fi
