Isä, annoit elämälleni pohjan, mistä voin ponnistaa ja selvitä myös elämäni haasteiden läpi. En tiedä miten paljon voisin tästä kiittää, elämää suurempi lahja. Ensinnäkin kiitän elämästä, jonka minulle annoit, ilman sinua ei olisi minua.
Olen pohtinut isäni merkitystä elämässä ja joka ikinen kerta kun asiaa pohdin se saa aikaan minussa suuren suuren liikutuksen tunteen.
Tämä tunne on syvää kiitollisuutta siitä mitä olen saanut elämääni sen kautta mitä isäni on tehnyt ja ollut minulle tärkeinä elämäni vuosina. Hän opettanut minulle taitoja, joita ilman en osaisi paljoakaan siitä mitä perus elämässä tarvitaan. Hän on kuljettanut minut harrastuksiin ja osallistunut ja kertonut läsnäolollaan, että merkitsen ja olen tärkeä ihminen, minuun kannattaa käyttää aikaa. Ja silti samaan aikaan hän on ollut aivan tavallinen isä, jolla on ollut työnsä ja omat harrastukset. Tämä on saanut aikaan sen, että voin odottaa jatkossakin aikuisena ihmissuhteiltani hyvää kohtelua.
Kaikki tämä kiitollisuus on jymähtänyt minuun yhä syvemmin ja saanut minut pelkäämään hänen menettämistään, koska meistä kukaan ei ole täällä liian pitkään. Miten voisin käyttää olemassa olevan ajan merkityksellisesti, kuitenkin säilyttäen oman elämäni ja muut tärkeät asiat.
Miten kamppailen elämän ristiriitaisuuden kanssa suhteessa omiin vanhempiini?
Miten saan itsessäni olevat pelot ja nousevat asiat tasapainoon? Tämän hetken kauhuskenaarioni, joka saa vallan minussa, on tarina missä läheiseni pettää ja jättää minut kuolemalla, ja tällä tavoin hylkää pysyvästi.
”Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun syömeni suli” – Irwin Goodman
Olen saanut kokea, mitä on isä on ylpeä tyttö-lapsestaan, niin kaikkialla olen saanut olla mukana isäni kanssa.
Haluan, että isä näkee, kuulee, huomaa ja on kiinnostunut minusta.
Lapsi luontaisesti hakee isänsä huomioita, mutta jos toistuvasti tulee torjutuksi kohdatessaan isän joka ei ole läsnä ja saatavilla. Isän joka on töissään, läppärin, sanomalehden, puhelimen takana – riittävän monta kertaa yrittäessään tätä lapsi luovuttaa hakemasta huomiota isältään, ilman, että tätä lapsena millään tavalla tätä itse ymmärtää. Lapsi pitää aina elin ympäristöään luonnollisena asiana ja sopeutuu siihen.
Torjutuksi tullessaan lapsi alkaa kehittää itselleen tapoja saada huomion, hinnalla millä hyvänsä. Torjutuksi tuleminen haittaa omanarvontunnon ja identiteetin vahvistumista.
Äärimmäisen merkityksellistä isällä ja isän olemassaololle on tytön itsetunnon muodostumisessa. Tytön luottamus itseensä naisena syntyy kun isä ihailee tytärtään siitä että hän on juuri tyttö. Isä voi varustaa tyttärensä terveellä omanarvontunnolla.
Isän tuki ja myötäeläminen on eduksi tytön älylliselle kehitykselle.
Jos tyttö taas ei onnistu saamaan isänsä huomiota, se on perusta huonolle itseluottamukselle.
Isät, jos koskaan unohdatte lapsen syntymän jälkeisen ajan jälkeen oman merkityksenne lapsenne elämässä, teidän aikanne ja oleminen on yhden hyvän elämän syvimmät juuret.
Kiitos isä – olin sinun aikasi arvoinen.
Oletko sinä saanut isäsi huomion ja hyväksynnän, vai kenties jäänyt vaille siltä?
Mitä se on saanut aikaan sinun elämässäsi?
Kaisa Kimari, Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija
