Vanhemmuus on johtamísta ja johtaminen on vallankäyttöä. Tällä vallalla on määrä palvella niitä, joita johtaa ja näin vapauttaa heidät johtamisesta. Vanhemmuus on siis vastuullista vallankäyttöä.
Valta ilman vastuuta on väkivaltaa tai mielivaltaa. Vastuuseen kytketty valta on sitävastoin rakkaudellista ja sillä palvellaan aina toisia, ei itseä. Jotta vanhemmat voisivat johtaa, he siis tarvitsevat valtaa ja tätä valtaa he saavat yksinkertaisesti olemalla aikuisia.
Juuri aikuisuudesta on nyt pula. Sekä työelämässä, kodeissa että kouluissa. Lapset ovat enenevässä määrin turvattomia, koska heidän lähellään ei enää ole turvallisia aikuisia, jotka rakastaisivat asettamalla rajoja eli harjoittamalla johtajuutta.
Työelämässä on samaa turvattomuutta, koska sielläkään ei ole tervettä, inhimillistä ja jämäkkää johtajuutta. Rakennamme infantiilista yhteiskuntaa, jossa kukaan ei enää uskalla tehdä vaikeita päätöksiä eikä johtaa, koska pitää miellyttää kaikkia. Johtajuuden puute synnyttää turvattomuutta ja vähitellen se vie kaaokseen. Tämä kaaos kaatuu nyt päällemme, kun pitäisi osata huolehtia pakolaisista ja heidän lapsistaan vaikka emme osaa huolehtia omistammekaan.
Myös kirkolta puuttuu ääni, hengellisen johtajuuden ääni. Siksi elämme hengellistä kaaosta ja moraalista eksyneisyyttä. On syntynyt arvotyhjiö ja tähän tyhjiöön on hakeutunut raha. Rahalla mittaamme jo kaiken. Myös ihmisarvoamme.
Voiko tälle tehdä mitään? Ei voi ennen kuin myönnämme tilanteemme. Ihminen on kekseliäs selviytyjä mutta hän ei pysty ratkaisemaan sellaista, mitä hän ei ensin tiedosta. Ja juuri tiedostaminen näyttää olevan suurin este muutoksen luomiselle.
Ihminen tavattavissa -ohjelman perustaja Tommy Hellsten
Vastaanoton ajanvaraus puh. 041-3170572
