Tuosta olen täysin eri mieltä, että pitäisi kuunnella tai sietää jotain, joka ei ole itselle ok ja kunnioittavaa. Aina on oikeus laittaa raja ja sanoa, että en halua jutella tai kuunnella tuollaista. Se on minua kohtaan epäkunnioittavaa. Se on loukkaavaa. Minulla on oikeus kokea kunnioitusta ja arvostavaa käytöstä.
Miellyttäminen ja sietäminen ovat ihmisen puolustusmekanismeja, eli suojautumiskeinoja. Ne eivät ole vastuullisen aikuisen toimintatapaa vaan haavoitetun lapsen toimintaa. Haavoittunut lapsiosa elää meissä läpi elämän, jos se ei saa hoivaa ja pääse eheytymään. Inhimillinen osa ihmistä, mutta ollessaan vallassa erittäin vaarallinen ja tuhoava.
Miellyttäminen on haavoitetun lapsen toimintaa, jolla lapsi yrittää suojata itseään. Surullista siinä on se, että hän ei ymmärrä, että silloin itseasiassa satuttaa eniten itseä, koska miellyttäminen ei ole aitoa. Lapsi unohtaa omat tunteensa ja tarpeensa. Tukahduttaa ja piilottaa itsensä. Silloin ei voi eheytyä, kun ei tapahdu aitoa kohtaamista, vaan miellyttämistä. Se on traagista.
Tuo miellyttäminen on kulttuurimme suurimpia vääristymiä. Syöpäläinen. Sellainen ajatus, että olisi oltava aiheuttamatta konfliktia on meihin syvään istutettu. Pitää olla aina kiltti. Pull shit! (Tämän vääristymän purkamisen kanssa kanssa painin yhä päivittäin, pirullinen syöpäläinen.)
Pääasia on kuunnella omia tunteita ja tarpeita. Pääasia on olla totuudellinen itselle. Ei miettiä, että loukkaantuko joku vai ei. Kenenkään toisen tunteista ei aikuisuudessa voi ottaa vastuuta. Vain omista.
Eli omien rajojen asettaminen on vastuullista aikuisuutta. Samalla tuo rajojen asettaminen on sairaan pelottavaa. Siinä elää hylätyksi tulemisen pelko. Rajat voi asettaa vasta, kun itsellä on riittävää sisäistä turvaa. Sisäinen turva mahdollistaa erillisyyden. Silloin ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä. Niin kauan, kun on riippuvainen hyväksynnästä, eli pelkää riitaa niin tavallaan menettää itsensä arvostamisen ja kunnioittamisen. Se on äärimmäisen surullista. Se on itsensä hylkäämistä.
Tämän oivalluksen ja faktan olen oppinut terapian kautta, ihminen tavattavissa- ja tunnetaitokoulutuksen kautta.
Olemalla itsensä arvostamisen puolella tekee oikein. Silloin arvostaa automaattisesti myös toisia. Vain sillä tavoin oma pahaolo vähenee merkittävissä määrin. Riippuvuudesta parantuu.
Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmamme opiskelija Miia Oino
