Nyt kun kurkkaan selkäni taakse huomaan, että tämä vuosi on minulle henkilökohtaisesti erityisen merkityksellinen.
Vuoteni aloitti tapahtumaketju, jossa koin yhteistyökumppanimme ajavan ylitseni, ottavan minulle kuuluvan vastuun ja ohittaen johtajuuteni. Tosiasiassa kysymyksessä oli aikuinen vastuunotto tilanteessa, jossa kumppanimme oli täysin kykenevä hoitamaan tehtävän itsenäisesti minua kuormittamatta. Kaadoin kokemuksestani kummunneen tunnekuorman ikävällä tavalla kumppanimme niskaan ja kohdistin toimintaan turhaa henkilökohtaisten tunteideni värittämää kritiikkiä. Kun pyysin anteeksi kohtuutonta käytöstäni, sain pyynnölleni vastuksen: ”Kiitos Taina – ei se mitään. Uskon hyväntahtoisuuteesi.”
Itseeni kohdistettu armollisuus sai myös minut tuntemaan armoa itseäni kohtaan. Sain anteeksi ja kykenin antamaan myös itselleni anteeksi. En ole kysynyt tältä kumppaniltamme muistaako hän vuoden takaisen tilanteen. On hyvin tavallista, että vastaavan kaltaisissa tilanteissa merkityksellisyyden luoja unohtaa tai on täysin tietämätön antamastaan lahjasta.
Minun kokemukseni kuluneesta vuodestani on, että olen saanut näitä lahjoja enemmän kuin koskaan! Kohtaamiset ovat tässä ajassa käyneet harvemmiksi, mutta sitäkin merkityksellisemmiksi. On paradoksi, että oman elämän merkityksellisyyttä ei voi luoda yksin tai että yhteys itseen löytyy vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Läsnäolevassa vuorovaikutuksessa ei tarvitse pelätä sanojaan, jättää jotain sanomatta tai sanoa yhtään mitään. Vuorovaikutukseen ei tarvitse laatia eukäteen strategiaa, ei peliliikkeitä tai nostaa suojaustaan. Läsnäolevassa vuorovaikutuksessa mieli on avoin ja keho lepää.
Lahjojeni antajilta olen joskus jälkeenpäin kysynyt uteliaisuuttani, että ymmärtävätkö he minkälaisen lahjan olen heiltä saanut? Ja koska vastus on, että he eivät ymmärrä, olen pohtinut mistä se johtuu? Lahjat eivät ole neuvoja tai toimintaohjeita, joita voisi tuottaa järjellä. Lahjat eivät myöskään koskaan nosta henkilöinä tai kokemuksellisesti lahjan antajaa itseni yläpuolelle eikä lahjoihin liity mitään ulkoista olemusta; käärepaperia tai kultanauhaa. Lahjoja ei ole etukäteen pohdittu tai valmisteltu annettavaksi. Niiden täytyy siis syntyä siinä hetkessä, lahjan antajan puhtaasta yhteydestä itseensä ja rakkaudellisesta läsnäolosta?
Toivon meidän kaikkien tulevaan vuoteen paljon lahjoja – juuri näitä, hetkessä syntyviä, rakkaudella kuorrutettuja, sisällöltään silkkaa kultaa, jotka tekevät meidän kaikkien elämästä ihmeellistä ja merkityksellistä!
Kiitos sinulle, joka olet kulkenut kanssani, jakanut rinnallani elämääsi ja tietämättäsi lahjoittanut aarteista suurimman – elämän merkityksellisyyden!
Taina Arjanne, toimitusjohtaja Tommy Hellsten -instituutti
