Miten pääsen eteenpäin ja tavoitan kadotetun onnen ja rauhan mitä eniten kaipaan?
Kuin jättimäiseltä vuorelta hyppäisi alas ja toivoisi vain, että joku ottaa kiinni.
Ja matka alas tuntuu loputtomalta, kunnes voi havahtua siihen, että joku on kuitenkin matkalla kannatellut, joskus pelkkä toivo paremmasta ja helpottavammasta ja joskus turvana on ilmavirta, jota vasten nojata (ihmiset lähelläsi)
Vakuutut myös hypyn jälkeen syöksyessä alas siitä, että vauhti vain kiihtyy, eikä hidastusta ole lähellä, kohtaat matkalla tyhjyyden sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Kohtaat siis toisin sanoen itsesi; pelkosi, varjosi, riittämättömyytesi.
Vain hyppäämällä vuorelta alas, voit löytää sen mitä ehkä eniten etsit.
Sain itse hypätä vuorelta ja kokea matkan aikana turvaa mm. @ihminentavattavissa kasvuohjelmasta ja ihmisistä ympärilläni ja kohdata näitä asioita itsessäni, joten täysin yksin matkaa ei tarvitse tai voikaan tehdä.
Matkani on jatkunut koulutuksessa pidemmälle, että pian etuoikeuteni on myös saada olla kanssakulkijana, niille, jotka ovat hypyn ottaneet elämässä kohti sitä mitä kaipaavat!
Tommy Hellsten -instituutin terapiakoulutuksen opiskelija Kaisa Kimari
