Arkielämässä kokemukseni mukaan, me luomme silmämme ei suinkaan taivaaseen vaan toisiin; pomoon, työkavereihin, puolisoon, tositv tähtiin ja milloin keneenkin. Useimmat meistä tarkkailevat toisten käytöstä, kasvojen ilmeitä, sanomisia ja sanomatta jättämisiä herkeämättä. Teemme mitä eriskummallisimpia tulkintoja ja luulemme, että niiden täytyy olla totta. Vaikka kukaan ei ole sanonut, että olet tehnyt virheen työssäsi, niin tuo ilme varmasti tarkoitti sitä. Voi sitä ajatusten ristitulta korviemme välissä kun päätämme, mitä minkäkin rivin välistä voi lukea. Hullua, eikö? Mitä jos vaan uskoisimme sen, mitä on ääneen sanottu ja piste.
Ajattelemme helposti, että oma tapamme tehdä ja toimia on oikea. Haluamme, että meidän työyhteisössä epäkohteliaana kokema kohtelu muuttuu ja saatamme odottaa kädet puuhkassa todeten, että vieläkin tuo työtoveri on tuollainen. Kun tuo toinen nyt vaan ei tajua, että ei täällä näin saa käyttäytyä tai ei tätä näin voi tehdä!
KYLLÄHÄN MINÄ MUTTA KUN EI NUO MUUT…
Henkilöstökyselyissä usein kohta, jossa arvioidaan omaa kykyä tehdä yhteistyötä toisten kanssa, saa korkeat pisteet ja vastaavasti kohta, jossa arvioidaan toisten kykyä tehdä yhteistyötä saa alhaiset pisteet. Siis kyllähän minä, mutta kun ei nuo muut… Jos henkilö kokee epäasiallista kohtelua vaikkapa esimiehensä taholta, hän kääntyy helposti kaikkien muiden paitsi oman ongelmansa alkulähteen puoleen. Siis, itsensä ja esimiehensä. Mitä itse voisi tehdä sen eteen, ettei kokisi epäasiallista kohtelua? Voisiko kertoa esimiehelle, että hänen kohtelunsa tuntuu pahalta, että haluaa ja kaipaa erilaista johtamista. Voisiko kertoa esimiehelle, mikä motivoi ja mikä innostaa?
ESIMIESKIN HALUAA ONNISTUA ESIMIESTYÖSSÄÄN
Väitän, että jokainen esimies haluaa olla hyvä esimies. Ja uskon, että työntekijän tullessa kertomaan tuntemuksistaan tai ikävästä kokemuksestaan esimiehelle, esimies ottaa sen tosissaan. Ja silloin kun esimies ei niin tee, on tarpeen hankkia ulkopuolista apua ja tukea ongelman ratkaisemiseksi (huonojakin esimiehiä valitettavasti on). Ja jos esimies lopulta osoittautuu ihan tölttänäksi, niin jossain vaiheessa on ihan aiheellista harkita esimiehen vaihtoa, vaikka se samalla tarkoittaisikin työpaikan tai -tehtävien vaihtoa.
Hyvä esimies kuuntelee, ei loukkaannu ja ottaa huomioon, mitä hänelle on kerrottu. Avoin keskustelu silloinkin, kun on jotain ikävää agendalla, ja jossa osapuolet arvioivat omaa osuuttaan ja vastuutaan, johtaa parempaan lopputulokseen kuin, että syytetään vaan toista. Ja esimies, joka saa korjaavaa palautetta johtamisestaan tai tuntee muuten halua kehittyä edelleen, on viisas hankkiessaan itselleen tukea. Esimiehenä toimiminen kun on ammatti, jossa voi kehittyä.
Vuorovaikutus on siis kahden kauppaa. Jätetään tulkitseminen ja olettaminen vähemmälle ja opetellaan sanomaan ääneen, mitä tarvitsemme, toivomme ja haluamme. Ja vielä kun varmistamme, että oma tapamme olla vuorovaikutuksessa kestää päivän valon, niin hyvä tulee.
Ihminen tavattavissa -terapeutti, työyhteisövalmentaja Maritta Joki
