Olen nyt reilun parin vuoden ajan tutkinut itseäni, sanoisinko suht intensiivisesti. Yksin, terapiassa sekä erilaisissa ryhmissä. Olen tutustunut pelkoihini, häpeään minussa ja sen juuriin, sukupolvien ketjun mukana kulkeviin traumoihin. Olen eheyttänyt vihaani, kohdistamalla sen, patoutuneen voiman, sinne mihin se kuuluu. Olen tuntenut suurta surua ja itkenyt paljon, totuutta kohti kulkiessani. Olen siis halunnut kohdata varjoni ja löytää todellisen itseni niiden takaa. Tällä tiellä haluan jatkaa edelleenkin, niin palkitsevaa se on.
Silmiin katsominen on ollut minulle tässä prosessissa erityisen tärkeää, kenties siksi, että jäin hyväksyvää katsetta vaille lapsuudessani. Olenkin saanut tulla syvästi kohdatuksi ja nähdyksi katsekontaktissa useiden ihmisten kanssa. Kiitos jokaisesta kohtaamisesta!
Viimeaikoina olen useasti tutkinut peilikuvaani. Katsonut itseäni silmiin ja laskeutunut myös tällä tavalla olemaan hyväksyvästi läsnä itselleni. Olen halunnut syventää yhteyttä itseeni myös oman katseeni kautta. Oman kokemukseni perusteella uskallan sanoa, että sillä on paljon vaikutusta. Suosittelen jokaista kokeilemaan jos ei vielä ole kokeillut!
Vaikka en ehkä koskaan näe itseäni kokonaan, olen nähnyt jo paljon. Minulla on kaunis ja herkkä sielu, sen uskallan sanoa. Uskon, että jokaisella meistä on. Sen näkeminen herättää rakkautta, itseä ja muita kohtaan. Vaikka tästä kertominen nostaa vielä pientä häpeää pintaan, haluan tämän silti kertoa koska se on totta.
Me ihmiset olemme niin paljon kaikkea. Vaikka helposti samaistumme mieleemme ja sen luomiin rakenteisiin, se on vain pienen pieni osa meistä. Meillä saattaa olla paljon erilaisia häpeän luomia valheellisia uskomuksia itsestämme, jotka muokkaavat minäkuvaamme ihan turhaa. Mielen rakenteista ja häpeän luomista uskomuksista vapautumalla voimme alkaa avautua sille totuudelle, että olemme paljon enemmän, paljon syvempiä.
Totuus on paljon valhetta kauniimpi. Tie sinne kulkee omien varjojen kohtaamisen kautta. Sillä tiellä kulkeminen on vapauttavaa ja parantavaa, siksi se on minun valintani jatkossakin!
Tommy Hellsten -instituutin opiskelija Tomi Hakkarainen
