Koska ihminen on selittämätön, hänessä on kaipuu selittämättömään. Ihminen kaipaa jotain, jota hän ei pysty hallitsemaan ja joka on häntä itseään suurempi. Ihminen ei riitä itselleen elämänselitykseksi. Usein tätä kaipuuta emme edes tunnista. Koemme vain epämääräistä rauhattomuutta ja tyhjyyttä, vaikka kaikki ulkoisesti olisikin hyvin. On kuin tämä kaikki ei sittenkään riittäisi. Tässäkö kaikki, kuulee usein sanovan ihmisen, joka on kaiken ulkoisen jo saavuttanut. Ajaessaan jotain takaa ihminen kuvittelee täyttymyksen olevan seuraavan saavutuksen takana. Ja saavuttaessaan sen, hän lähtee uuteen taka-ajoon. Miksi? Koska ihminen ei voi saada tarpeeksi sitä mitä ei tarvitse. Mysteeri kaipaa kotiaan, sinne jonnekin, kaiken yläpuolelle, kaiken taakse. Ihminen etsii syvyyttään ja korkeuttaan, sitä selittämätöntä ja suurta, jonka aavistaa kaiken takana. Ensimmäinen askel sen löytämiseksi on tunnistaa ja tunnustaa oma tyhjyytensä.
Liittykäämme ihmettelijöiden joukkoon, heidän, jotka ihmettelevät maailman moninaisuutta ja kirjavuutta. Heitä ei kiinnosta oikeassa oleminen, he nimittäin tietävät, että kukaan ei kuitenkaan ole lopullisesti oikeassa tai väärässä. Jokainen katsoo maailmaa siitä kohdasta missä juuri nyt on. Toisena hetkenä, toisessa kohdassa maailma näyttää erilaiselta. Kaikki siis riippuu katsojasta ja siitä mistä hän maailmaa hahmottaa. Tämä on helppo ymmärtää, jos lukee aiemmin lukemansa kirjan uudelleen muutaman vuoden päästä. Sitä lukee kuin uutta, löytää asioita joita ei aiemmin oivaltanut. Kirja on sama, mutta lukija on vaihtunut. Joku onkin osuvasti sanonut, että katsoessamme toista ihmistä, emme näe häntä vaan itsemme.
Ihminen tavattavissa -ohjelman perustaja Tommy Hellsten
