Mitä kiltteys sinussa herättää? Minä ja puolisoni Tero Sivula käytiin juttelemassa aiheesta Ihminen Tavattavissa podcastissa viime syksynä.
Jakson voit kuunnella tästä: https://open.spotify.com/episode/4MizjXlashy66NFdd9pou1?si=s6dFVtY7R4aDA8qMOJL19w
”Minulle kiltti ihminen on yksilö, joka noudattaa sydämeensä kätkeytyvää etiikkaa. Kiltti ihminen kantaa tietoisuudessaan pysyvästi huolta toisista ihmisistä.”
Tämä on suora lainaus Stefan Einhronin kirjasta Aidosti kiltti. Hän kertoo kirjassa kiltteydestä, sen eri puolista ja ilmenemismuodoista. Miten paljon hyvää kiltteydellä on mahdollista saada aikaan ja toisaalta miten paljon sen alle kätketään pahuutta, miten usein se liitetään jollain tapaa jopa tyhmyyteen. Ja kuitenkin ihminen, joka on aidosti kiltti hylkäämättä itseään, omaa minun mielestäni ihan voittamattoman supervoiman.
Mitä voit menettää olemalla toiselle ihmiselle kiltti? Jos hän päättää käyttää kiltteytäsi hyväkseen, mitä apua sinulle on siitä, että välttääksesi tämän, päätät jo valmiiksi olla olematta kiltti? Kuinka paljon menee hyvyyttä hukkaan varautumalla siihen mikä ei mahdollisesti koskaan tule tapahtumaan?
Kiltti ihminen mielletään valitettavan usein ihmiseksi, joka hyväksyy millaista kohtelua tahansa. ”Hän on niin kiltti, siksi hänelle aina käy niin” tai ”Kyllä se on ihan liian sinisilmäinen”. Kiltteys ja kaiken sietäminen eivät ole sama asia. Kiltteys ilman omien rajojen suojelua on miellyttämistä. Minä voin olla kiltti ja sanoa silti ei, kieltäytyä siitä mikä on minulle vahingollista.
Entä miksi joku ajattelee kiltin ihmisen olevan tyhmä? Onko niin, että ihmisen oma kiltteys on häneltä itseltään piilossa, kenties ollut lapsuudesta asti jopa kiellettyä? Onko silloin mahdotonta ottaa vastaan toisen ihmisen kiltteys, nähdä toisessa jotain, joka on itselle kiellettyä? Tulla kohdatuksi niin, että toinen tahtoo sinulle aidosti hyvää ja on valmis näkemään hyvän sinussa.
Miksi olla kiltti sen jälkeen jos toinen on loukannut minua? Minä kysyn, miksi ei? Katkeroitumisella, toiselle pahan tahtomisella ja vihalla en kuormita kuin itseäni. Teen itse itsestäni katkeran taakankantajan, joka tuhlaa elämänsä kantamalla menneisyyden tapahtumia joiden kulkuun on mahdotonta millään tavalla tässä hetkessä vaikuttaa. Minä en voi tehdä päätöstä kenenkään muun kuin itseni puolesta. Minä voin valita kiltteyden, olla hyvä toiselle olemalla hyvä itselleni. Sillä kuten tämän kirjan alkusivuilla oleva Ralph Waldo Emersonin lainaus kuuluu:
”Elämä on niin viisaasti järjestetty, ettei kukaan tosissaan voi yrittää auttaa toista auttamatta samalla itseään.”
Tähän minä uskon!
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Essi Sivula
www.suomentyoyhteisoterapeutit.fi
