Ei ole helppoa olla ihminen maailmassa, jossa rakkaus ei vallitse.
Kun puhun rakkaudesta minulta kysytään, että mistä rakkaudesta puhun? Ihmisten välisestä vai Jumalan rakkaudesta? Tähän vastaan, ettei ole kuin yksi rakkaus. Se vain ilmenee eri muodoissa mutta sen alkuperä on aina sama. Siksi sanoja rakkaus ja Jumala voi käyttää lähes synonyymeina, sillä niin lähellä ne ovat toisiaan.
Harmillista vain, että sanaa Jumala on käytetty niin väärin ja sen varjolla harjoitettu julmuutta. Mutta ihmisethän näin tekevät. Sotivat, raiskaavat, tappavat ja varastavat. Syyttävät sitten Jumalaa, että kuinka hän muka voi olla Jumala kun sallii maailmassa olevan pahuuden? Huikea silmänkääntötemppu!
Ihminen joka ei vielä uskalla katsoa omaa syyllisyyttään, siirtää sen muihin, myös Jumalaan. Hänen on tavallaan pakko näin tehdä pysyäkseen kasassa. Ajatellaan, että kun astuu toisen päälle tulee itse pitemmäksi, tajuamatta että näin vain paljastaa oman pienuutensa. Ilman rakkautta ihminen ei voi katsoa omaa pienuuttaan, syyllisyyttään, koska hän ei sitä kestäisi. Siksi se pitää siirtää muihin.
Vain tietoisuus omasta syyllisyydestä vapauttaa siitä, ei sen siirtäminen muihin.
Mitä suurempi tarve tuomita, sitä ohuempi itsetuntemus.
Mitä syvemmin on oman heikkoutensa kohdannut, sitä helpompi kunnioittaa muita.
Ihminen tavattavissa -ohjelman perustaja Tommy Hellsten
www.tommyhellsten.com
