On hauska katsella koiria ja tutkailla kuinka pentu ottaa esimerkkiä isommista.
Tämä pieni koiranpentu seuraa tarkasti uusien tilanteiden eteen sattuessa vanhempia ja ”viisaampia”; miten tilanteeseen tulisi suhtautua ja reagoida, kun kokemusta ei ole. Pentu ei arvioi käyttäytyykö vanhempi koira tilanteessa järkevästi tai mieti kannattaako tuo käytös omaksua vaan nappaa mallin kyseenalaistamatta itselleen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Näistä hetkistä tulee minulle vääjäämättä mieleen vanhemmuus ja mallit, joita saatamme ajattelemattamme lapsiimme siirtää. Asenteet, ajattelu, uskomukset, pelot, tapa reagoida tai olla reagoimatta.
Tuskin on vanhempaa, joka aina kykenisi toimimaan johdonmukaisesti, ei koskaan kompastelisi, on aina rauhallinen ja mallikelpoinen lapsen edessä, mutta vastuu antamamme esimerkin vaikuttavuudesta meillä on. Se vastuu voidaan kantaa ymmärryksellä olla vaatimatta lapselta jotain, josta hänellä ei ole mallia ja olla rankaisematta häntä toiminnasta, johon olemme omalla mallillamme häntä ohjanneet. Vastuuta voimme kantaa myös niin, että lapsen sijaan tarkkailemme ennen kaikkea itseämme. Kysymme itseltämme niitä kysymyksiä, joihin vaadimme vastausta lapseltamme. Korjaamme itsessämme asioita, jotka toistuvasti satuttavat lapsiamme tai joita haluaisimme hanakasti lapsessamme korjata.
Hyvä testi riittävän turvalliseen ja johdonmukaiseen vanhemmuuteen on pohtia, olenko lapselle sama ihminen kotona kuin kodin ulkopuolella? Toimisinko lastani kohtaan samoin, jos ulkopuolisia olisi näkemässä? Kestääkö vanhemmuuteni päivänvalon?
Ja noiden kysymysten rinnalla, vastuullamme on myös päivittäin muistuttaa lempeästi itseämme siitä, että keskeneräisyytemme, puutteemme, kyvyttömyytemme ja haavoittuvuutemme vanhempina on Ok ja, että myös se on tärkeätä näyttää lapselle. Se ei ole uhka auktoriteetillemme vaan tekee meistä erehtyväisen ihmisen, joka ei ole aina oikeassa eikä suinkaan virheetön.
Näin lapsemme vapautuvat täydellisyyden tavoittelusta, johon emme itsekään yllä ja putoavat aitoon ihmisyyteen, joka on rosoista, mutta rosoisuudessaan kaunista.
Ihminen tavattavissa -terapeutti Ruusa Hentilä
