Oletko sinä tietoinen itsestäsi olevista monista kerroksista?
Blogi
Tämä kirjoitus käsittelee syöpää. Jätä hyvällä omallatunnolla se väliin, mikäli se ei juuri nyt sovi siihen kohtaan elämää jossa itse olet. Sitä kohtaa on lupa suojella ja suodattaa myös uutisia sen mukaan.
On vaikea ymmärtää pahuutta, usein vieläkin vaikeampaa on muistaa hyvyyttä pahuuden alla. Sitä, miten rakkaudettomuus ja pelko ajaa meidät tekoihin joiden vuoksi jätämme muut kantamaan sitä kipua jota itse olemme kyvyttömiä kantamaan.
Vanhemmuuteen saa tarvita tukea - se osoittaa vastuullisuutta.
Heippa, olen Mari, Ihminen tavattavissa -terapeuttiopiskelija.
Miten paljon me usein ihaillaankaan rohkeutta, ihmistä joka uskaltaa ylittää itsensä, tekee asioita jotka ehkä pelottaa, päätöksiä jotka saattaa toisesta tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Olin jälleen maanantaista tiistaihin Helsingissä, nuo pari päivää kuukaudessa ovat naamioituneet suurimmalle osalle tuttaviani ja ystäviäni työkeikoiksi, kinkku- ja makkarakaupoiksi.
Sairastuminen syöpään sai aluksi ilmat pihalle. Olin diagnoosin saatuani shokissa kun kuolemanpelko monien muiden pelkojen joukossa hyökkäsi päälle armottomana, hetkeä kunnioittamatta, maton jalkojen alta vetäen. Ei syövälle merkitse se minkä ikäisiä ovat lapset.
Lapsena minusta tuntui, että tragedia ei ollut siinä, ettei lapsia ole. Tragedia oli lapsi, etenkin raskaus. Ei kukaan toivonut minun kokevan niin. Mutta siltä minusta tuntui. Naisen osa oli synnyttää. Hoivata. Synnyttää. Hoivata. Synnyttää.
Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä lähdin kävelylle. Vastaani tuli vanha nainen joka kulki eteenpäin niin kumarassa, ettei varmastikaan pystynyt näkemään kuin omat jalkateränsä ja lumen pinnassa näkyvät edellisen kulkijan askeleet. Horisontin näkeminen vaati häneltä suuria ponnisteluita.
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »