”On puhuttava siitä mistä vaikenemme” (Martti Siirala).
Narsismi on ilmiönä sellainen, joka synnyttää ympärilleen esimerkiksi puhumattomuutta, hämmennystä, kärsimystä, avuttomuutta, mitättömyyttä, alemmuutta ja häpeää.
”On puhuttava siitä mistä vaikenemme” (Martti Siirala).
Narsismi on ilmiönä sellainen, joka synnyttää ympärilleen esimerkiksi puhumattomuutta, hämmennystä, kärsimystä, avuttomuutta, mitättömyyttä, alemmuutta ja häpeää.
En ole vakuuttunut siitä, että olisin syntynyt syyttömänä. Varhaiset muistikuvani ja minulle kerrotut tarinat todistavat minun olleen syyllinen jo silloin. Äitini kertoi minulle, että isäni ei toivonut syntymääni.
Kun Ihminen tavattavissa -kollegani Ulla Hukka laittoi facebookiin kuvan seinäkellosta, jonka hän oli juuri hankkinut, tunnistin kellon samanlaiseksi, jollainen meilläkin oli, kun olin lapsi.
Kaksi vuotta sitten starttasin matkan itseeni ja aloitin Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmassa. Olin pitkään pohtinut jatko-opiskelua ja toisaalta myös terapeuttista lähestymiskulmaa omaan itseeni sukeltamisessa.
Kuinka kauniisti katsot rakasta lemmikkiäsi? Puhutko sille nätisti, hyväksyt sen sellaisenaan, kera kaikkien joskus ärsyttävienkin piirteiden, vaatimusten ja tarpeiden?
Vanhemmuus on hyvin vaativa tehtävä ottaen huomioon lopulta sen yksinkertaiseltakin kuulostavan jalon tavoitteen lapsen auttamisesta kasvamaan omaksi itsekseen. Siksi persoonaksi joka hän ainutkertaisuudessaan on alusta asti syntynyt olemaan.
”Kaikki ovat hiiren hiljaa ja pyörittelevät silmiään tietämättä minne katsoa. Yleinen hämmennys ja kaltoinkohtelijan häpeämättömyys laskeutuvat läsnäolijoiden harteille kuin tahmainen riepu. Kukaan ei lyö nyrkkiä pöytään, pysäytä sitä mitä näkevät ja suojele häntä joka ei siihen itse kykene.
Kun yhtäkkiä tunnen itseni pieneksi (fyysisesti) lasteni rinnalla, olen erityisen konkreettisesti kokenut liikahtaneeni kuin uuteen äitiyden tilaan.
Tänä aamuna näin instagramissa kuvan, jossa kaunis nainen seisoi mekossa ja iloitsi omasta painonpudotuksestaan. Hän näytti todella hyvältä. Kuvatekstissä luki muutakin mutta viimeinen lause kuului: ”Vartaloni ei ole täydellinen mutta minulle niin kovin rakas.” Se lause pysäytti minut.
Elämä on vaikeaa. Tämä on yksi suurista totuuksista. Kun me tämän todella ymmärrämme ja aidosti hyväksymme, niin elämä ei enää olekaan todella vaikeaa. Näin toteaa vapaasti käännettynä jo edesmennyt Psykiatri Morgan Scott Peck kirjassaan ”The Road less travelled”.