Blogi

On kummallista havaita, että samaan aikaan kun parisuhde on eteenpäin menemistä ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista, niin jokainen yhdessä eletty päivä vetää meitä ajassa taaksepäin. 

Pysähdyin R-kioskille ostaakseni lentävän lounaan vaihtaessani työpistettä kesken päivän. Vanhempi mies istui penkillä kioskin ulkopuolella. Tervehdin häntä ohi kävellessä, mutta hän ei vastannut mitään.

Muistan kun joitakin vuosia sitten koin ensimmäisen kerran aavistuksen omaisesti minussa olevan syyllisyyttä, joka ei minulle kuulunut. Se tunne tuli ja meni, aivan kuin joku olisi avannut oven ja ilmavirta olisi osunut kasvoihin ja sitten sitä ei enää tuntenut.

Olen lukenut viime päivinä traumoja käsitteleviä tekstejä ja miettinyt itseäni ja maailmaa tästä näkökulmasta käsin. Teksteissä on paljon tunnistettavaa. Yllättävän moni meistä kantaa sukupolvelta toiselle kulkenutta traumaa sisällään.