Hikoillessani viimeisiä pahvilaatikoita muuttoa varten kasaan pohdin kysymystä kodista. Mitä se minulle merkitsee? Opiskeluaikana luovuin mielummin kodista kuin vapaudesta joka kesä. Tämä tarkoitti tavaroiden pakkaamista jonkun kellariin ja jokasyksyistä uuden kodin metsästystä. Rinkka ja fillari olivat minun pakettiautoni. Sängynpääty kerrallaan fillaroiden taittui muuttoni toisinaan. Koti on ollut minulle huoltopiste, josta suuntaan kohti varsinaista elämää.  Jossain…

Uusi vuosi tuo monesti toiveita muuttaa jotain. Innokas aloitus, tsemppaaminen, ehkä lopahdus ja pettymys lopahduksesta. Survomme itseämme kohti muutoksia ja väsytämme itsemme uusien vaatimuksien keskellä. Tapahtuuko todellinen muutos pakotetun toiminnan kautta vai voisiko se pikemminkin toteutua sen ihmettelyn kautta, että miksi pakotan, miksi vaadin, miksi ajattelen itsestäni niin kuin ajattelen. Miksi en kelpaa itselleni sellaisena…

Pärjään kyllä, pakkohan se on. En tarvitse apua, on sitä pahemmistakin selvitty. Ei tässä mitään, pää pystyyn vaan, ei auta jäädä tuleen makaamaan. Kyllä tämä tästä, pärjään kyllä. Onko minulla vaihtoehtoja, se on vaan pärjättävä. No ei tämä nyt ole niin iso juttu, että tarvitsisi muita vaivata… Mitä on tapahtunut, että kiellän itseltäni avun? Suljen…