Missä on vika silloin kun joku hyvä tuntuu epätodelliselta tai jopa falskilta? Jäänkö aina kiitollisuudenvelkaan toisen palveluksesta tai hyväntahtoisuudesta? Äkkiseltään aidon hyväntahtoisuuden kuvittelisi tunnistettavan ainakin siitä, että se ei riipu siitä mitä minä olen tai en ole, eikä se muutu selkää kääntäessä. Siihen ei liity myöskään vaatimuksia ja ehtoja, eikä se synnytä ristiriitaa sanojen ja…

Onko niin, että yksinäisyyttä kokiessaan ihminen on ennen kaikkea kadottanut itsensä? Ihmisellä ei ole elävää ja hyväksyvää suhdetta siihen kuka ja minkälainen on. Hän alkaa tarjoilla ympäristölle ja lopulta jopa itselleen sellaista versiota itsestään, jonka on nähnyt herättävän muissa vastakaikua ja hyväksyntää huolimatta siitä, että leikkaa itsestään samalla suuria osia pois.  Häpeän ydinkokemus on siinä,…

Jotta voi luottaa toisiin ihmisiin ja maailmaan, täytyy ensin luottaa itseensä. Täytyy olla ensin itselleen luotettava. Sitten kaikki muu asettuu oikealle paikalleen. Mutta mitä se sitten on, itseluottamus? Olenko minä luotettava itselleni? Asetanko rajani siihen, missä ne oikeasti ovat? Olenko itseni puolella? Ja mitä on olla itsensä puolella?  Jotta voin olla itseni puolella, minun täytyy…

Kukaan ihminen ei ole toisen kanssa samanlainen… vai onko? Ainakin ulkoisilta piirteiltämme olemme erilaisia, joskus hyvinkin paljon. Myös kokemustaustamme ja historiamme on erilainen. Koulutus, ammatti, perhe, harrastukset, puhetapa, energia, arvomaailma jne. Eroavaisuuksia löytyy vaikka kuinka pitkä lista. Ilman muita ihmisiä ja kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu, ei olisi syntynyt sitä, mitä itse kukakin nyt on. Olemme…

Henkisen hyvinvoinnin ja onnen esteenä ei ole se, että ihminen ei ole tarpeeksi hyvä, nopea, tehokas, mukava, virheetön, aikaansaapa, menestynyt, kaunis, osaava kaikessa ja alati jaksava vaan se, että vaatii itseltään kaikkea tätä.  ”Taas sinä mokasit!”, ”Tämä sinun syytäsi!”, ”Olet huono!”, ”Häpeä!”,”Idiootti!, ”Etkö sinä tätäkään osaa kunnolla!”, ”Olet aivan sekaisin!”, ”Olet laiska luuseri!”, ”Olet sellainen sähläri!”, ”Epäonnistut kuitenkin!”, ”Olet heikompi kuin muut”,”Olet luovuttaja”,”Ei sinusta…

Hikoillessani viimeisiä pahvilaatikoita muuttoa varten kasaan pohdin kysymystä kodista. Mitä se minulle merkitsee? Opiskeluaikana luovuin mielummin kodista kuin vapaudesta joka kesä. Tämä tarkoitti tavaroiden pakkaamista jonkun kellariin ja jokasyksyistä uuden kodin metsästystä. Rinkka ja fillari olivat minun pakettiautoni. Sängynpääty kerrallaan fillaroiden taittui muuttoni toisinaan. Koti on ollut minulle huoltopiste, josta suuntaan kohti varsinaista elämää.  Jossain…

Uusi vuosi tuo monesti toiveita muuttaa jotain. Innokas aloitus, tsemppaaminen, ehkä lopahdus ja pettymys lopahduksesta. Survomme itseämme kohti muutoksia ja väsytämme itsemme uusien vaatimuksien keskellä. Tapahtuuko todellinen muutos pakotetun toiminnan kautta vai voisiko se pikemminkin toteutua sen ihmettelyn kautta, että miksi pakotan, miksi vaadin, miksi ajattelen itsestäni niin kuin ajattelen. Miksi en kelpaa itselleni sellaisena…

Pärjään kyllä, pakkohan se on. En tarvitse apua, on sitä pahemmistakin selvitty. Ei tässä mitään, pää pystyyn vaan, ei auta jäädä tuleen makaamaan. Kyllä tämä tästä, pärjään kyllä. Onko minulla vaihtoehtoja, se on vaan pärjättävä. No ei tämä nyt ole niin iso juttu, että tarvitsisi muita vaivata… Mitä on tapahtunut, että kiellän itseltäni avun? Suljen…