Nieleskelen kyyneleitä nuokkarilla kun katselen mustavalkoista julistetta, jossa pieni lapsi seisoo kerrostalohuoneiston oven edessä pylly paljaana, kasvot haudattuna ovenkarmiin. Aikuinen mies seisoo lapsen takana uhkaavana housut lököttäen tuppivyö irroitettuna varsinaisesta tehtävästään, valmiina antamaan rangaistuksen. Lapsi on pieni ehkä 2-3-vuotias, ihan liian pieni erottaakseen oikeaa väärästä. Juliste on ”Seis perheväkivallalle ja ruumilliselle kurittamiselle” -kampanja  80-luvulta. Kuvasta…

Muistan, miten ihmeelliseltä joulu tuntui lapsena. Kaikki jouluun liittyvä oli täynnä taikaa. Minä osallistuin kaikkiin puurojuhliin, pikkujouluihin, kinkereihin ja markkinoihin, jonne vain pääsin. Halusin tavata kaikki joulupukit, löytää mantelit ja viedä pikkujouluihin paketteja. Lauran kanssa kierrettiin haalimassa ilmaisia joulukalentereita. Luokassa sai polttaa kynttilää omalla pulpetilla. Jouluaattoaamuna auto pakattiin täyteen kahvipaketteja ja kierrettiin jakamassa niitä. Isä…

Olin viime viikolla yhden päivän poikkeuksellisesti työn kautta tekemisissä pääosin vanhusten kanssa. Päivä jätti minuun syvän vaikutuksen ja sai pohtimaan läpi elämänkaaremme seuraavia kehityshaasteita. Vanhuudessa yksi lienee ainakin kiitollisuuden kokeminen jatkuvasta luopumisesta huolimatta. Tunsin saman päivän iltana miten kaipasin omia vanhempiani, näiden kohtaamieni vanhusten ikäisiä. Jotenkin muistin näiden vanhusten kautta sitä miten vaikeaa omien vanhempien…

11 vuotta sitten oli suurien tunteiden yö. Aaron oli laitettu nukkumaan ja äitini oli ajellut illaksi meille kun hän oli todennut aiemmin päivällä puhelimessa, että jaahas, nyt on merkit sellaiset, että vauva syntyy yöllä. En olisi itse sitä niin osannut ennustaa, mutta äiti

Mun faija lähti taivaalliseen laulukuoroon reilu neljä vuotta sitten vain 61-vuotiaana, aivan liian aikaisin. Se on ottanu nää vuodet multa kirjoittaa tää päivitys. Meidän suhde ei ollut mitenkään ruusuinen, osittain siksi, että mä kannoin niin paljon kiukkua häntä kohtaan sisälläni. Mitä muutakaan mä oisin voinut, mä koin jääneeni vaille turvallista ja rakastavaa isyyttä ja vanhemmuutta.…

Tänään istuin rannalla ja katselin koirani veikeää leikkiä nelivyöjäärää vastaan. Koiraa ällötti ja samalla viehätti tuo vikkeläjalkainen kovakuoriainen. Minua tuo mielen ristiriita ja ällötystä täynnä oleva koiran ilme hymyilytti. Ajatukseni harhailivat koiran touhuista kasvatukseen ja takaisin. Käsissäni minulla on A.S. Neillin kirjoittama kirja ”Summerhill”, joka on ajatuksieni harhailemisen syy. Lukeminen on hidasta, sillä jälleen yksi…

Äitimyytti, hyvästä, pyyteettömästä biologisesta äidistä elää ajatuksissamme, sisäisissä vaatimuksissamme ja mielikuvissamme. Tämä nostaa biologisen äidin illuusiomaiseen asemaan, jossa itsen ja omien tarkoitusperien tarkastelu on poissa, mihin ei mahdu itsekkyyttä tai omien etujen tavoittelua. Ikään kuin nainen saisi hedelmöittyessään jonkin syvän jumalallisen tietoisuuden elämästä, joka poistaa hänen vajavuutensa, traumansa, itsekkyytensä, erehtyväisyytensä, ihmisyyden raadollisuuden. Hänestä tulee äiti,…

Olen ajatellut paljon 90-luvun lamaa, sitä miltä se näytti ja ennen kaikkea tuntui reilun 10 vuotiaan lapsen silmin ja tuntein. Yrittäjäperheessä tilanne oli se, että yritys oli juuri muutettu uusiin, isompiin toimitiloihin ja velat näin ollen sen mukaiset. Kaikki oli kai pantattu mikä oli pantattavissa ja aikuisten pelko ja huoli varmasti ihan käsittämättömän suuri.  Minun…

Lapsi on taipunut ikkunan ääreen kyynärpäät ikkunalautaan nojaten. Hänen syvä katseensa tavoittaa ehkä taivaita, kun hän odottaa näkevänsä lunta. Märkä asvaltti kiiltää katulampun valossa ja tummat tuijat keinuvat tuulessa. Niihin kiinnitetyt jouluvalot pomppivat tummien varjojen seassa kuin laivojen valopilkut aalloilla yön selässä. Voi miten tahtoisinkin lapsen tämänkin toiveen toteutuvan.  ”Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen?…