Mitä, jos lapsesi ei olisikaan sinun lapsesi?
Miten kohtelisit lasta hetkellä, jolloin hän itkee, ilmaisee vihaansa, on hätääntynyt ja peloissaan? Jos lapsi ei olisikaan sinun, millä lämmöllä ja lempeydellä lähestyisit tuota lasta? Ja miten rakastavasti häntä katsoisit? Minä kysyisin, että mikä hätänä? Sanoisin, että ei pieni mitään hätää, minä autan sinua. Mikä estää meitä toimimasta sillä lämmöllä omaa lasta kohtaan? Mistä nousevat…

