Kun yhtäkkiä tunnen itseni pieneksi (fyysisesti) lasteni rinnalla, olen erityisen konkreettisesti kokenut liikahtaneeni kuin uuteen äitiyden tilaan. Mitä äitiydelle kuuluu tänään kun kanssaoleminen lasten kanssa on yhä enemmän aiheiltaan entistä laajempaa keskustelua ja toisaalta ihan uudenlaista nokkapokkaakin. Elän siirtymävaihetta pikkulasten äitiydestä nuorten äidiksi. Se nostattaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita pakahduttavasta ilosta ja ylpeydestä pelkoihin ja…
Tänä aamuna näin Instagramissa kuvan, jossa kaunis nainen seisoi mekossa ja iloitsi omasta painonpudotuksestaan. Hän näytti todella hyvältä. Kuvatekstissä luki muutakin mutta viimeinen lause kuului: ”Vartaloni ei ole täydellinen mutta minulle niin kovin rakas.” Se lause pysäytti minut. Olen työstänyt omaa kehokuvaani niin kauan kuin jaksan muistaa. Minun kehoni on ollut lähes koko elämäni avoimen…
Elämä on vaikeaa. Tämä on yksi suurista totuuksista. Kun me tämän todella ymmärrämme ja aidosti hyväksymme, niin elämä ei enää olekaan todella vaikeaa. Näin toteaa vapaasti käännettynä jo edesmennyt Psykiatri Morgan Scott Peck kirjassaan ”The Road less travelled”. Peckin sanoissa on suurta viisautta, ja se tuo esille kärsimykseen liittyvän paradoksaalisuuden. Elämässä tulee vastaan haasteita, ja…
26.8.2015 Pysähdyin kirjoittamaan elämäni tärkeintä ja mullistavinta kirjettä. Tuo kirje oli hakemus. Olin tuolloin sisältäni täysin rikki, todella pahoinvoiva ja hermostoni oli jatkuvassa ylivireystilassa. Elin sellaisessa uskomusmaailmassa itseni suhteen, että olen huono, mitätön, kykenemätön ja surkeasti elämänsä elänyt ihminen. Olin vuosien kuluessa hitaasti lipunut sellaiseen käsitykseen itsestäni, että olin kykenemätön kertomaan mitä ajattelen ja koen,…
Kiehuva kevätsipuli-voiseos, joka oli tarkoitettu uusien perunoiden rinnalle, läikkyi päälleni. Sain ikävät palovammat, jotka estävät toistaiseksi uimisen, vaikka kesä on kauneimmillaan. Tämä episodi johdatti minut havainnoimaan itsessäni tapahtuvaa vanhaa ja uutta – sitä miten pakonomainen selviytyjä on onneksi löytänyt luvan tuntea ja tarvita rehellisesti. Yhteys itseen syntyy aidossa yhteydessä toiseen – siinä missä on tilaa…
Näin 40-vuotissyntymäpäivien jäljiltä tuntuu siltä että haluan jakaa elämästäni ja omasta kasvustani. Koen että minulla on tarve tulla nähdyksi. Nähdyksi omana aitona itsenäni. Se pelottaa, koska olen aiemmin toiminut juuri päinvastoin. Olen piilottanut aidon itseni muilta. Piilottanut koska olen kokenut niin monista itseeni liittyvistä asioista vahvaa häpeää. Istuin puolitoista vuotta sitten autossa ja kuuntelin Tommy…
Yhtäkkiä koen epävarmuutta ja solahdan tunteeseen, jonka vallassa vääristyvät ajatukset itsestäni: en osaa, olen naurettava, olen armottomasti mokannut, olen surkea, voi kunpa maa minut nielaisisi. Häpeä valtaa tilaa ja on valmis polkemaan minut maan rakoon. Mitä juuri tapahtui? Mistä häpeä pääsi minut yllättämään? Pystynkö erottamaan onko kokemani nöyryyttäjä tai alistaja, häpeän lietsoja, itsessäni vai ulkopuolellani?…
Väärät uskomukset ovat itselle tosia, koska alamme katsoa itseämme niinkuin meitä on elämämme aikana katsottu ja nähty: ehkä ei ollenkaan, ehkä vain osittain, ehkä vain tietynlaisena, ehkä jopa vääränlaisena. Esimerkiksi uskomus oman itsen arvottomuudesta (koska omaa arvoa ei ole nähty) voi johtaa sisäiseen virheettömyyden ja täydellisyyden vaatimukseen: ikäänkuin pitäisi virheettömyydellä ja täydellisyydellä lunastaa lupa olla…
Olen kuullut tarinaa pariskunnasta, jonka vaimo kysyi kerran mieheltään rakastaako tämä häntä. Mies virkkoi painavasti: ”olenhan minä alttarilla luvannut rakastaa, ilmoitan kyllä jos tilanne muuttuu”. Vaimo kaipasi palautetta, jota mies ei ehkä ihan ymmärtänyt. Tarina ei kerro oliko vaimo kovin epävarma vai kitsailiko mies rakkauden teoissaan tai mikä lopulta olikaan todellisuutta heille kummallekin – yhtä…
Häpeää ja siitä kumpuavaa narsismia tarkastellaan helposti yksilö tasolla, kuitenkin molemmat näyttäytyvät meille myös yhteiskunnallisesti ja globaalisti. Me ihmiset elämme osana yhteiskuntaa. Jos emme koe tulevamme yhteiskunnan hyväksymiksi aiheuttaa se häpeää. Jos yhteiskunnassa ihannoidaan kilpailua ja pärjäämistä lisää se häpeää. Häpeä on tunnetta siitä, että yhteys toisiin ihmisiin on uhattuna. Eriarvoistaminen aiheuttaa häpeää sekä sodat…
Parisuhde on parhaimmillaan ihanaa. Syvää luottamusta toisen turvaan, hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen. Se on levollista yhteyttä ja myös riittävän tilan antamista toiselle. Lupaa olla se, kuka on. Keskinäistä kunnioitusta ja arvostusta. Arvojen ja unelmien jakamista. Nautinnollista ja tyydyttävää seksielämää. Ja paljon muuta. Joskus tämä kaikki on mukana yhteisessä arjessa vuodesta toiseen riittävänä voimavarana. Joskus ei. Arki…
Parisuhteisiin liittyy usein paljon haasteita ja kaikenlaisia karikoita. Etenkin nyt korona-aikana, kun perheet ovat neljän seinän sisällä etätyössä ja etäkoulussa. Omaa tilaa voi olla hyvinkin vähän ja kaikkien kotona paikkaansa hakevien tarpeiden huomioiminen voi olla haastavaa. Tiedostamattomat odotukset ohjaavat käyttäytymistä suhteessa Parisuhteen alun ihanuuden jälkeen tulee aina arki. Usein molempien puolisoiden työt, harrastukset, lapset ja…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.