Riittämättömyyden, jännityksen ja häpeän tunteet sekä kummallinen olo, jolle en löydä oikein selitystä, ovat olleet minulle tuttuja matkakumppaneita pitkään. Koko Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman ajan olen puhunut väsymättä vatsassani vellovasta kummallisesta kehotuntemuksesta, jolle en ole löytänyt loogista selitystä. Ja miten tuttua ja turvallista onkaan pyrkiä järkeilemään olotilat ja tunteet, analysoida ne näppärästi pakettiin, ratkaista paha olo…
Kerta vuoteen on koko maassa luvallista juksata, narrata ja puijata. Kauniita ja sieviä nimiä valehtelemiselle, jota muutoin pidettäisiin usein tuomittavana tekona. Retkuun menijöille syötetään sillit ja annetaan kuravedet päälle. Aprillaus on harmitonta tai niin sen ainakin on tarkoitettu olevan. Olin ehkäpä toisella luokalla kun koulun jälkeen polkastiin pyörillämme intoa puhkuen paikalliseen sähköliikkeeseen hakemaan jäätelöä. ”Ope…
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanotaan. Ehkä amerikkalainen filosofi Ralph Emersonin ajatus “Se mitä olet huutaa niin kovaa, etten kuule mitä sanot”, pohtii vastaavaa. Sen miten haluaisin tulla omien arvojeni, toiveideni, tarpeideni, mielipiteideni, ylipäänsä ajatusteni ja itseni näköisenä nähdyksi, tulisi olla mahdollisimman ristiriidatonta suhteessa kaikkeen itseilmaisuuni, jotta viestintäni olisi kokonaisuudessaan kyllin eheää ja selkeää…
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, on joku osuvasti sanonut. Mutta ennustaminen on vaikeaa vain silloin, jos tulevaisuuden ajatellaan olevan jotain, mitä vielä ei ole ja joka on vasta sitten, kaukana edessäpäin, joskus. Mutta todellisuudessa nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen raja ei ole kompakti vaan huokoinen. Tulevaisuus on nimittäin läsnä jo nyt, tällä hetkellä. Pieninä alkioina, ituina,…
”Seuraava harjoitus on viedä hevonen noiden kartiomerkkien välistä. Esa näyttää kohta miten se tapahtuu. Juju on se, ettette saa puhua mitään hevoselle, eikä siihen saa koskea. Kommunikoitte valitsemanne hevosen kanssa ainoastaan liikkumalla ja kehollisesti viestien.” Henriikka selittää innoissaan. Vai niin, tuumin ja päädyn valitsemaan harjoitukseen itselleni suomenheppa Oivan. Seuraan tarkasti Esan työskentelyä hevosen kanssa. Hommassa…
Nieleskelen kyyneleitä nuokkarilla kun katselen mustavalkoista julistetta, jossa pieni lapsi seisoo kerrostalohuoneiston oven edessä pylly paljaana, kasvot haudattuna ovenkarmiin. Aikuinen mies seisoo lapsen takana uhkaavana housut lököttäen tuppivyö irroitettuna varsinaisesta tehtävästään, valmiina antamaan rangaistuksen. Lapsi on pieni ehkä 2-3-vuotias, ihan liian pieni erottaakseen oikeaa väärästä. Juliste on ”Seis perheväkivallalle ja ruumilliselle kurittamiselle” -kampanja 80-luvulta. Kuvasta…
Ihmisiä on kuin muurahaisia, Ne loputonta polkuansa taivaltaa. On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia, niin ettei heitä toisistaan voi erottaa. Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen, Niin kahta samanlaista eipä ois’.” (Veikko Lavi – Jokainen ihminen on laulun arvoinen) Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka muistaa radiossa soitettavan Veikko Lavin laulua – Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Laulussa…
Voiko ystävyys olla ainutlaatuista ja pyyteetöntä? Onko olemassa ystävyyttä joka kestää ja kantaa läpi elämän? Voiko ihminen elää ilman ystävää? Toisille se voi olla yliarvostettua hörhöilyä, joillekin kerta vuoteen hempeän punaisiin paperihin käärittyjä suklaisia sydämiä. Kolmansille se on itsestäänselvyys omassa arjessa, voimavara ja lepotila. Ystävänpäivä on täällä ihan näillä näppäimillä ja pistää minut ajattelemaan jälleen omia…
Kirjoitin lopputyötä Tommy Hellsten-Instituutin koulutusohjelmaani aiheena mikäs muukaan kuin oma menneisyys. Selasin nettikalenteria tarkistaakseen mikä viikonpäivä olen syntynyt. Perjantai 9. tammikuuta 1976 näyttää noin -13 asteen keskilämpötilaa Kokkolassa. Sieviin sieltä kapaloihin käärittynä. Ei tullut Jeesusta vaan ihan tavallinen poitsu. Pyhähenki saattoi kylläkin olla osallisena vanhempien makuuhuoneessa keväisenä yönä, jolloin sieluni tarkasteli aivokuoriarpajaisia asettuessaan taloksi kehooni.…
Ystävälläni Riitalla on ollut jo pidemmän aikaa unelma kirjoittaa tarinoita. Hän on puhunut unelmastaan minulle useaan otteeseen ääni innosta solisten ja kädet vauhdikkaasti vispaten. Riitan ideat tarinoiden sisällöstä ovat kuulostaneet kokeilemisen arvoiselta, ja olen kerta toisensa jälkeen rohkaissut häntä hänen hankkeessaan. Mitään ei ole kuitenkaan syntynyt. Kysyessäni aika ajoin syytä tähän nollatulokseen Riitta on tuskastuneena…
”Joo vähän on nestettä. Pitäsköhän se punktoida ja kattoa mitä tulee.” lääkäri tuumailee enemmän itsekseen kuin kysyäkseen minulta. Ei pitäis, vastaan äänettömästi. Ajatuskin piikistä mun polvessa puistattaa ja kysyn samaan aikaan: ”Onko pakko? Voisko se neste tulla sieltä vähän niiku itekseen ku ei se oo lähimainkaan niin turvoksissa kuin lauantaina. Eikä oo kippee ja voin…
Aloitettuani terapian joitakin vuosia sitten, en ymmärtänyt miten vaikea minun oli luottaa toiseen ihmiseen. Olin kuvitellut olevani hyvinkin luottavainen, mutta olinkin sitä sinisilmäisellä tavalla. Kun toisaalta puuttui riittävä kyky suojata itseä selkeillä rajoilla ja esimerkiksi EI:n sanomisella, tuli äärimmillään myös hyväuskoisuutensa vuoksi hyväksikäytetyksi erilaisin tavoin. Sinisilmäinen luottamus oli minulle välttämättömyys, suojakeino, jolla mahdollistin itselleni paljon…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.