Olen ihan pikkuinen tyttö, ehkä 4- tai 5-vuotias puettuna hautajaismekkoon ja olen äitini kanssa pienessä kappelissa. Seisomme avonaisen arkun vieressä jättämässä vainajalle hyvästejä ennen varsinaista siunaustilaisuutta. Äitini viisaana naisena on tuonut minut sinne ja hänen seurassaan minua ei pelota yhtään, vaan pikkulapsen mutkattomalla tavalla vain ihmettelen isoäitini kellankelmeätä ihoa. Kuolema on läsnä ja me kunnioitamme…
POIKKEUSTILANNE PALJASTAA MEIDÄT. SE PALJASTAA TUNNESÄÄTELYTAITOMME JA ITSEMME TIEDOSTAMISEN TASOT. Vallitseva tilanne paljastaa meissä sen, miten toimimme kun pelko nappaa tuntemattoman edessä. Se paljastaa, miten joustava tai joustamaton mielemme on äkillisille muutoksille, miten hyvin tai huonosti siedämme epätietoisuutta ja kuinka kummallista, suorastaan järjetöntä käyttäytymistä, pelko saa aikaan. Pelko, hätä, murhe ja huoli ovat kaikki erinomaisia…
Lievät flunssa- ja vatsaoireet johtivat siihen, että olemme jääneet täksi viikoksi omaehtoiseen karanteeniin koko perhe. Terveydenhuollon ammattilaisina meidän tulee puolisoni kanssa olla erityisen tarkkoja siitä, missä kunnossa lähdemme työpaikalle, jossa jokaiset kädet ovat nyt erityisen tärkeät. Elän eristyksessä monenlaisin tuntein, joista ei ristiriitaa puutu. Eristys osuu heikkoon kohtaan itsessäni, suorittajaan nimittäin. Siihen, joka nauttii hyväksyntää…
Huhhuijjaa. Tänään päättyi pitkä lähes nelivuotinen matka ihminen tavattavissa -terapeuttikoulutuksessa. Viimeiset lähipäivät ovat nyt takana, ja lopputyö pientä hiontaa vaille valmis. Nyt juuri väsyttää, mutta on kiitollinen ja samalla jokseenkin hämmentynyt olo kaiken koronahälyn keskellä. Onpa ollut matka tämä koulutus. Uskallan sanoa, että vain harva koulutukseksi kutsuttu voi tarjota jotakin niin syvää ja merkittävää matkaa kuin…
Armo on ansaitsematonta rakkautta minun osakseni, sanotaan. Mitä se tarkoittaa? Mitä on ansaitsematon rakkaus? Kristinuskossa armolla on aivan oma avainasemansa, jossa ihminen on armahdettu jo armoa tarvitessaan. Entä meidän ihmisten välillä ylipäänsä? Voiko ihminen olla toiselleen armollinen? Mikä sitä estää? Ilman armoa on vaikea kuvitella uusia alkuja, turvaa virheiden myöntämiseksi, empatiaa tai vilpittömän hyvää tahtoa…
Kehu josta en tunnista tai tunnusta itseäni, ei myöskään uppoa. Kohteliaat ja kannustavat sanat norkoavat hetken korvissa kuin helmiksi tiivistyneet öljyläikät paistinpannun teflonpinnalla ja saavat lähinnä vaivautumaan. Epätodellinen sanahelinä jää vaille todellisuuspohjaa, tai oikeastaan tarttumispintaa, kunnes häviää ilmaan. Ehkä jopa epäilen kehujan vilpittömyyttä ja mietin mikä on kehun agenda sen sijaan, että ottaisin vain avoimesti…
Ajattelin kirjoittaa uupumuksestani, tästä olosta, joka on imenyt minusta nyt lähes kaiken voiman. Siitä, miltä näyttää minun kokemukseni yrittäjyydestä ja siitä, kun ei ole mahdollisuutta jäädä sairaslomalle, vaikka mikään muu ei käytännössä enää olisi edes vaihtoehto. Mietin, miten kuvaisin sen taakan painoa, jota mukanani kannan, mitä minulle tarkoittaa vastuu. Kuinka vähän happea mahtuu siihen tilaan,…
Parhaimmillaan se on tunne siitä, että saan olla mitä olen ja tulen itseni kanssa hyväksytyksi sellaisenaan. Se on kokemus siitä ettei minun tarvitse olla sitä tai tätä tullakseni hyväksytyksi, ollakseni riittävä ja toisen ystävyyden arvoinen. Parhaimmillaan ystävyys on ansainta-ajattelusta vapaata. Ystävyys on siis rakkautta. Sillä rakkaushan tuntuu juuri tuolta. Olemassa olevalta tosiasialta, johon mahtuvat muutokset, kasvut,…
Mitä sinä toivot? Ennen joulua autoradioni soitti Juha Tapion laulamana ”en etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!…” Jäin pohtimaan sanoja. Kenelle pyyntö on kohdistettu? Mikä on taivaan valo? Mielet nostaa luojan luo? Onko aihe sinulle tuttu?…
Läheisen kuoleman lähellä tulee ensin kylmä. Sisin värisee mykistyneenä hallitsemattoman edessä. Ei tiedä pysyykö ehjänä vai hajoaako. Samalla ympäröivän maailman kolkko kolina tuntuu kohtuuttomalta ja ristiriitaiselta, jonka vierelle oma pysähtyneisyys ei tunnu aina mahtuvan. Osa itsestä haluaa ehkä kääntyä kannoillaan ja paeta mielettömyyttä, joka saa vailla vastausta raastaen kysymään yhä uudelleen: miksi, miksi? Suru luopumisesta…
Miksi minä tarvitsen terapiaa? Lapsuuteni kasvoin maatilalla. Kun olin noin 10-vuotias, naapurissamme paloi navetta. Kun isäntäväki naapureiden avustuksella yritti saada lehmiä ulos palavasta nevatasta, eläimet pyrkivät sinne takaisin. Miksi ihmeessä? Heille navetta oli turvallinen paikka ja hädän tullen heillä ei ollut muuta turvallista paikkaa. Turvapaikkaa heidän aivoissaan…kehossaan…mielessään…? Ihmistä voi verrata eläimeen. Kun meillä on elämässä vaikea…
Vain ne, jotka rakastavat näkevät polun siellä missä muut näkevät muurin. Tommy Taberman Parisuhde on yksi merkittävimmistä ihmissuhteista vanhempi – lapsisuhteen lisäksi. Ei siis ihme, jos parisuhde nostaa meissä esiin myös pelkoja ja haavojamme. Hyvinvoiva ja toimiva parisuhde vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hyvä ja turvallinen parisuhde antaa parhaimmillaan meille korjaavia kokemuksia eli uuden mahdollisuuden…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.