Tunteet
Kun vastasyntynyt lapsi avaa ensimmäistä kertaa silmänsä kohdun ulkopuolella, on äärimmäisen arvokasta ja merkityksellistä että katseesta jonka hän tavoittaa, on luettavissa riittävän kannattelevaa turvaa, rakkautta, lämpöä ja iloa. Katse on kuin peili, joka heijastaa informaatiota siitä, kuka ja millainen minä olen, kun en vielä näe itseäni. Olenhan uusi täällä ja kaikki on vielä vierasta. ******** …
Stressaavat elämäntilanteet, kuten työkuormitus tai ongelmat ihmissuhteissa, altistavat meitä ahdistukselle. Perusturvallisuudentunteemme horjuessa ahdistus ottaa herkästi tilaa mielessämme ja kehossamme: murehdimme enemmän ja kannamme herkemmin huolta, sydän tykyttää, vapisuttaa, vatsantoiminta heittelee, lämmönsäätely häiriintyy ja unikin herkistyy tai alkaa katkoilla. Ahdistus on sinänsä normaali reaktio epävarmuuteen tai uhkaan ollessaan tilapäistä ja ohimenevää. Ahdistus varoittaa ja saattelee valmistumaan…
Maailma jossa elämme on yhä tiheämmin täynnä laatikoita. Niitä ei rakenneta puusta tai teräksestä, vaan mielipiteistä, peloista ja tarinoista, joita toistamme toisillemme. Jokaisella laatikolla on oma värinsä ja tunnuksensa. Sen sisällä ollaan turvassa – tai niin ainakin uskotaan. Mutta samalla, kun asetumme laatikoihimme, yhteydet alkavat katketa. Kuuleminen muuttuu kuuntelemisen sijaan vartioinniksi. Kuka kuuluu meidän joukkoon…
Voimakas suru ja pelko asuvat kehossa. Miten mieli selviää vakavan kriisin keskellä?Kuinka kestää voimakas suru, kun kuolema kohtaa äkisti ja yllättäen? Kuinka selvitä täysjärkisenä henkisestä kärsimyksestä väkivallan, tai seksuaalirikoksen uhrina? Ihminen on äärimmäisen viisas ja sitkeä selviytymään ääriolosuhteissa. Pakon edessä se on valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, löytääkseen edes vähän valoa voidakseen elää, vaikka…
Mua pelottaa. Tuo lause on tullut minulle todeksi erityisesti viimeisen vuoden aikana. Tarkoittaako se, ettei minussa olisi ollut pelkoa ennen sitä? Ei todellakaan. Muistan, kun joitakin vuosia sitten eräs valmentaja kysyi minulta, mitä minä pelkään. Mietin hetken, mutta en keksinyt muuta kuin korkeat paikat ja lentämisen. Miten tuo on mahdollista, vaikka kehossani on ollut koko…
Me elämme ajassa, jossa nopeutta arvostetaan. Jos jokin särkyy, se halutaan korjata heti. Jos jokin vaivaa, etsitään nopea ratkaisu – quick fix, joka poistaisi kivun. Kehityksellisen trauman kohdalla tällaisia oikopolkuja ei ole. Kun lapsuusympäristössä ei ole ollut riittävästi turvaa, peilausta tai rajoja, sen jättämät jäljet kulkevat mukana syvällä hermostossa ja koko identiteetissä. Niitä ei voi…
Taannoin pohdin onnellisuutta erään Toisen kysyessä, mistä se syntyy. Jos olisi ollut kyse small talkista, olisin tarttunut kliseisiin vastauksiin. Onnellisuushan syntyy vaikkapa kauneudesta, hyvyydestä ja rakkaudesta. Onhan se jotenkin niinkin, mutta nyt oltiin syvemmän äärellä. Tämä Toinen oli tullut kahvipöytään mielen tummista vesistä, elämän suurista pettymyksistä, joista olimme jutelleet jo pitkään. Nyt oli tultu kohtaan,…
Kehityksellinen trauma ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan se syntyy lapsuudessa, kun perustarpeet turvaan, yhteyteen ja peilaukseen eivät täyty riittävällä tavalla. Lapsi kasvaa ympäristössä, jossa häntä ei ehkä nähdä kokonaisena, hänen tunteitaan ei tunnisteta, tai häntä ei oteta vastaan sellaisena kuin hän on. Tämä ei aina tarkoita fyysistä väkivaltaa tai laiminlyöntiä, vaan voi olla hienovaraista: jatkuvaa…
Mielen sisäiset uskomukset ovat sisäisen maailman tärkeitä rakenteita. Ne vaikuttavat monilla tavoin elämään ja sen laatuun. Uskomukset ovat ennakkokäsityksiä, periaatteita ja sääntöjä, joihin ihminen uskoo tai joita hän pitää tosina. Uskomukset liittyvät sekä omaan minään että muihin ihmisiin ja asioihin. Ihminen hahmottaa uskomusten avulla maailmaan ja paikkaansa siinä. Ne eivät ole pelkästään mentaalisia malleja, vaan…
Me ihmiset kohtelemme itseämme siten kuin meille tärkeät ihmiset ovat meitä aikoinaan kohdelleet. Jatkamme siitä mihin vanhempamme jäivät. Jos he eivät nähneet eivätkä kohdanneet meitä, mekään emme aikuisina osaa nähdä emmekä kohdata itseämme. Opimme elämään itsemme ulkopuolella, ilman yhteyttä tunteisiimme ja tarpeisiimme. Kykymme arvostaa itseämme rapautui ja aloimme kohdella itseämme rakkaudettomasti. Kohdistimme mitätöiviä ajatuksia itsestämme…
Tiedätkö tilanteen, jossa toinen kertoo, miten sinun kuuluu tuntea ja toimia? Toisella on tarve määritellä sinut, hän lyö sanat ja toimintatavat suuhusi. Tunnistan tällaisesta käytöksestä myös itseni. Oma matkani on ollut sellainen, että perusasetukseni on ollut olla häpeällinen ja vähempi arvoinen kuin muut. Samalla sisälläni on kuitenkin ollut voimakas voima, joka on tasapainottanut sitä tunnetta…
Tänä kesänä olen onnistunut huomaamaan eteeni avautuneita tilanteita, joita nimitän elämän lahjoiksi. Niitä hetkessä eläessä ja myöhemmin katsoessa on syntynyt hyviä ja syviä tunneoivalluksia. Tässä tärkeää on ollut siihen havahtuminen, että olen toistuvasti saanut ottaa vastaan lahjana jotakin, jolle hetki on antanut tilaisuuden. Kun vain itse olen ottanut avoimin mielin askeleen johonkin, se onkin poikinut…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.