Mihin olen tottunut, oppinut ja kasvanut, ei automaattisesti ole sitä mikä on minulle parasta.  Miksi toistuvasti ahdistun puhumattomuudesta ristiriitatilanteessa? Siksikö, että olen sellaisen sattuessa oppinut aiemmin saamaan osakseni täyslaidallisen? Onko niin, että hiljaisuus sellaisessa tilanteessa tuntuu ylivoimaisen vaikealta sietää, koska omassa mielessäni palaan yhä uudelleen entiseen: hiljaisuus kasvattaa arvaamattomuuden ruutitynnyriä yhä isommaksi, koska odotan joka…