Kaksi vuotta sitten starttasin matkan itseeni ja aloitin Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmassa. Olin pitkään pohtinut jatko-opiskelua ja toisaalta myös terapeuttista lähestymiskulmaa omaan itseeni sukeltamisessa. Koin, että ihmisenä halusin oppia tuntemaan paremmin itseäni ja sitä kuka ytimeltäni olen ja mikä minussa ei ole totta. Psykoterapeuttiopinnot eivät houkuttaneet eikä myös pidempi oma psykoterapia. Mietin, että onko terapeuttina ihan…
Kuinka kauniisti katsot rakasta lemmikkiäsi? Puhutko sille nätisti, hyväksyt sen sellaisenaan, kera kaikkien joskus ärsyttävienkin piirteiden, vaatimusten ja tarpeiden? Entä kuinka katsot itseäsi? Hyväksyvästi, lempeästi, myötätuntoisesti? Vai kriittisesti, väheksyen ja mitätöiden? Lemmikin läsnäolevasta kohtaamisesta voisi olla apua oman itsenkin lempeämpään hyväksymiseen, kun hetkeksi pysähtyy tämän äärelle. Olemme kovin usein itseämme kohtaan vaativia ja kriittisiä, emme…
Vanhemmuus on hyvin vaativa tehtävä ottaen huomioon lopulta sen yksinkertaiseltakin kuulostavan jalon tavoitteen lapsen auttamisesta kasvamaan omaksi itsekseen. Siksi persoonaksi joka hän ainutkertaisuudessaan on alusta asti syntynyt olemaan. Tämä vanhemmuuden merkitys pohjautuu psykoanalyytikko Donald W. Winnicottin ajatuksiin, jonka mukaan lapsen kasvu ja kehitys on ohjelmoitu etukäteen ja että vanhemmuus onkin parhaimmillaan lapsen tukemista kasvussaan omaksi…
”Kaikki ovat hiiren hiljaa ja pyörittelevät silmiään tietämättä minne katsoa. Yleinen hämmennys ja kaltoinkohtelijan häpeämättömyys laskeutuvat läsnäolijoiden harteille kuin tahmainen riepu. Kukaan ei lyö nyrkkiä pöytään, pysäytä sitä mitä näkevät ja suojele häntä joka ei siihen itse kykene. Vaikeneminen vahvistaa kaltoinkohdelluksi tulleen kokemusta omasta kelpaamattomuudesta, vääränlaisuudesta, arvottomuudesta ja on tällöin osa kaltoinkohtelua.” (Kuvitteellinen tarina kaltoinkohdellun…
Kun yhtäkkiä tunnen itseni pieneksi (fyysisesti) lasteni rinnalla, olen erityisen konkreettisesti kokenut liikahtaneeni kuin uuteen äitiyden tilaan. Mitä äitiydelle kuuluu tänään kun kanssaoleminen lasten kanssa on yhä enemmän aiheiltaan entistä laajempaa keskustelua ja toisaalta ihan uudenlaista nokkapokkaakin. Elän siirtymävaihetta pikkulasten äitiydestä nuorten äidiksi. Se nostattaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita pakahduttavasta ilosta ja ylpeydestä pelkoihin ja…
Tänä aamuna näin Instagramissa kuvan, jossa kaunis nainen seisoi mekossa ja iloitsi omasta painonpudotuksestaan. Hän näytti todella hyvältä. Kuvatekstissä luki muutakin mutta viimeinen lause kuului: ”Vartaloni ei ole täydellinen mutta minulle niin kovin rakas.” Se lause pysäytti minut. Olen työstänyt omaa kehokuvaani niin kauan kuin jaksan muistaa. Minun kehoni on ollut lähes koko elämäni avoimen…
Elämä on vaikeaa. Tämä on yksi suurista totuuksista. Kun me tämän todella ymmärrämme ja aidosti hyväksymme, niin elämä ei enää olekaan todella vaikeaa. Näin toteaa vapaasti käännettynä jo edesmennyt Psykiatri Morgan Scott Peck kirjassaan ”The Road less travelled”. Peckin sanoissa on suurta viisautta, ja se tuo esille kärsimykseen liittyvän paradoksaalisuuden. Elämässä tulee vastaan haasteita, ja…
26.8.2015 Pysähdyin kirjoittamaan elämäni tärkeintä ja mullistavinta kirjettä. Tuo kirje oli hakemus. Olin tuolloin sisältäni täysin rikki, todella pahoinvoiva ja hermostoni oli jatkuvassa ylivireystilassa. Elin sellaisessa uskomusmaailmassa itseni suhteen, että olen huono, mitätön, kykenemätön ja surkeasti elämänsä elänyt ihminen. Olin vuosien kuluessa hitaasti lipunut sellaiseen käsitykseen itsestäni, että olin kykenemätön kertomaan mitä ajattelen ja koen,…
Kiehuva kevätsipuli-voiseos, joka oli tarkoitettu uusien perunoiden rinnalle, läikkyi päälleni. Sain ikävät palovammat, jotka estävät toistaiseksi uimisen, vaikka kesä on kauneimmillaan. Tämä episodi johdatti minut havainnoimaan itsessäni tapahtuvaa vanhaa ja uutta – sitä miten pakonomainen selviytyjä on onneksi löytänyt luvan tuntea ja tarvita rehellisesti. Yhteys itseen syntyy aidossa yhteydessä toiseen – siinä missä on tilaa…
Näin 40-vuotissyntymäpäivien jäljiltä tuntuu siltä että haluan jakaa elämästäni ja omasta kasvustani. Koen että minulla on tarve tulla nähdyksi. Nähdyksi omana aitona itsenäni. Se pelottaa, koska olen aiemmin toiminut juuri päinvastoin. Olen piilottanut aidon itseni muilta. Piilottanut koska olen kokenut niin monista itseeni liittyvistä asioista vahvaa häpeää. Istuin puolitoista vuotta sitten autossa ja kuuntelin Tommy…
Yhtäkkiä koen epävarmuutta ja solahdan tunteeseen, jonka vallassa vääristyvät ajatukset itsestäni: en osaa, olen naurettava, olen armottomasti mokannut, olen surkea, voi kunpa maa minut nielaisisi. Häpeä valtaa tilaa ja on valmis polkemaan minut maan rakoon. Mitä juuri tapahtui? Mistä häpeä pääsi minut yllättämään? Pystynkö erottamaan onko kokemani nöyryyttäjä tai alistaja, häpeän lietsoja, itsessäni vai ulkopuolellani?…
Väärät uskomukset ovat itselle tosia, koska alamme katsoa itseämme niinkuin meitä on elämämme aikana katsottu ja nähty: ehkä ei ollenkaan, ehkä vain osittain, ehkä vain tietynlaisena, ehkä jopa vääränlaisena. Esimerkiksi uskomus oman itsen arvottomuudesta (koska omaa arvoa ei ole nähty) voi johtaa sisäiseen virheettömyyden ja täydellisyyden vaatimukseen: ikäänkuin pitäisi virheettömyydellä ja täydellisyydellä lunastaa lupa olla…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.