”Jos sinulla on kiire, älä tee mitään” – Anton Tsehov – Käyntikortissani Anton Tsehov muistuttaa, että kiireessä ei kannata tehdä mitään. Olin pari päivää sitten keittämässä koiralleni jauhelihaa melkoisella hosumisella, eikä ollut edes kiire minnekään. Tai no, oli vähän. Minulla oli kiire omaan päivittäiseen hiljentymishetkeeni. Sillä lailla. Se niistä suutarin lapsen kengistä. Käyntikorttini viisaushan tipahti…
Muistatteko sen mainoksen, jossa äiti istuu sohvalla ja katsoo telkkaria ja teini ravaa ympäriinsä huutaen ja haukkuen jotenkin näin: ”Miksi sun aina pitää olla tollanen, sä pilaat mun elämän, ei kenelläkään muulla ole noin tyhmää äitiä, sä et koskaan ymmärrä mitään”, jne, jne… Taisi olla ”Älä välitä alkoholia alaikäiselle” –kampanjaan kuuluva mainos. Minä muistan. Minä…
Olen muutaman kerran vetänyt vaimoni Caritan kanssa viikon retriitin Sveitsissä Cazisin alppikylässä. Meitä oli koolla noin viitisentoista ihmistä. Me sekä asuimme että työskentelimme vanhassa luostarissa, jossa meitä palvelivat nunnat. Nämä nunnat ovat viettäneet luostarissa hiljaista elämää rukouksessa ja mietiskelyssä jo vuosikymmeniä. He paitsi tekivät meille ruoan, myös tarjoilivat sen meille. Ruokailimme hiljaisuudessa, ja ainoa minkä nunnat sanoivat…
Aivomme haluavat kuulla mieluummin johdonmukaisen tarinan kuin tarinan, joka on totta. Ihmiset ovat taikauskoisia, uskovat horoskooppeihin sekä mahdottomaan ohittaen jopa konkreettiset todisteet. Olemme kehittäneet psykologista todellisuuttamme koko elinikämme. Ja tämän ymmärryksen ja uskomuksen perustan varassa aivomme tekevät päätöksiä elämässämme. Uskomus on ennakkoluuloa ja ainakin jonkin verran vääristynyttä todellisuuden tulkintaa, jonka kuvittelemme olevan loogista. Tai tottahan…
Henkisen hyvinvoinnin ja onnen esteenä ei ole se, että ihminen ei ole tarpeeksi hyvä, nopea, tehokas, mukava, virheetön, aikaansaapa, menestynyt, kaunis, osaava kaikessa ja alati jaksava vaan se, että vaatii itseltään kaikkea tätä. ”Taas sinä mokasit!”, ”Tämä sinun syytäsi!”, ”Olet huono!”, ”Häpeä!”,”Idiootti!, ”Etkö sinä tätäkään osaa kunnolla!”, ”Olet aivan sekaisin!”, ”Olet laiska luuseri!”, ”Olet sellainen sähläri!”, ”Epäonnistut kuitenkin!”, ”Olet heikompi kuin muut”,”Olet luovuttaja”,”Ei sinusta…
”Eläinten, luonnon ja metsän merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin vahvistajana on tehty viime vuosina monia tutkimuksia ja selvityksiä. Tutkimusten mukaan ihmisen aivot ja keho reagoivat luontoon osittain ikäänkuin automaattisesti. Jo pelkkä metsässä oleilu, ulkoilu tai liikkuminen vaikuttaa fysiologisesti kehon ja mielen palautumiseen. Luontoympäristössä sydämen syke, hengitystiheys ja verenpaine laskevat. Keho viestittää mielelle kaikki hyvin -signaaleja. Positiiviset tunteet…
”Aiku sä oot joustava ja ehditkin vaikka mitä. Oot vielä niin iloinen ja positiivinenkin!” Jep, jep, tuttu juttu. Olen venynyt ja joustanut, ehtinyt vähän kaikenlaista ja ollut se iloinen ja positiivinen kaikessa yksin pärjäävä kameleontti. Jo 21-vuotiaana olin kadottanut itseni, vaikka luulin ehdottomasti löytäneeni itseni. Tiesinhän minä, mitä halusin ja tunsin. Olin ja halusin sitä,…
Mihin olen tottunut, oppinut ja kasvanut, ei automaattisesti ole sitä mikä on minulle parasta. Miksi toistuvasti ahdistun puhumattomuudesta ristiriitatilanteessa? Siksikö, että olen sellaisen sattuessa oppinut aiemmin saamaan osakseni täyslaidallisen? Onko niin, että hiljaisuus sellaisessa tilanteessa tuntuu ylivoimaisen vaikealta sietää, koska omassa mielessäni palaan yhä uudelleen entiseen: hiljaisuus kasvattaa arvaamattomuuden ruutitynnyriä yhä isommaksi, koska odotan joka…
Jos minä lakkaan välittämästä ja huolehtimasta, kaikki kaatuu. Tässä onkin kepeä ja mukava ajatus. Uskomus, joka saa meidät toimimaan, kuten olemme aina toimineet. Mitä, jos yksi päivä vain laskisimme kuormamme ja katsoisimme, että mikä oikeastaan lakkaa olemasta, tai mikä kaatuu. Itselleni on ollut mykistävä kokemus purkaa tuota taakkaa vain huomatakseni etten olekaan itsekäs, jos irrotan…
Minulla on neljä pikkusiskoa. Keskusteluista heidän kanssaan syntyy usein paljon hyvää. Tänään se nosti mieleeni sadun, jonka kirjoitin viime jouluna. Haluaisin vielä joskus rakentaa sadusta kuvakirjan. ”Tyttö käveli rannalla, sinisissä silmissään surun valtameri. Suu hymyili, eikä kukaan huomannut katsoa silmiin. Jos joku huomasikin, pelkäsi kai hukkuvansa itsekin ja katsoi taas nopeasti hymyilevää suuta. Tyttö oppi että hänen…
Olin viime viikonloppuna erään kasvuyrityksen johtoryhmän kanssa strategiapäivillä. Lähes kaksi vuorokautta melkein taukoamatonta puhetta, mielipiteitä, näkemyksiä, kannanottoja, kyseenalaistamisia, väittelyitä jne… Todellista olympiahenkeä ja satakymmenottelua parhaimmillaan. Huomattavaa oli, että vahvojen näkemyserojen aikanakaan ei syntynyt ensimmäistäkään riitaa henkilöiden välille. Mieleeni palautui elävästi ne aikaisemmat organisaatiot, joissa olen kokenut vastaavaa. Ja samalla myös muistin, taas kerran, mikä näitä…
Katselin aamuvarhaisella uinuvia polkupyöriä rautatieasemalla. Jostain syystä ne viehättivät minua ja kiersinkin niiden ympäri yhä uudelleen junaani odotellessa. En oikein tiennyt olisiko näky ollut enemmän taideteos, kaltaistensa kokoontuminen vai polkupyörien hautausmaa, mutta yhtä kaikki, ne vangitsivat minut kummallisella tavalla. Ehkä samaistuin niihin jollakin tasolla? Mielessäni naurahdin mielikuvitukselleni, joka alkoi kehitellä kullekin pyörälle omaa tarinaansa. Onko jonkun…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.