Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne…
Kohta neljäkymmentä vuotta olen istunut aitiopaikalla, josta on ollut erinomaiset näkymät ihmisten sisälle. Henkilöt jotka tulevat vastaanotolleni, ryhmiimme ja koulutuksiimme, ovat ihmisiä, joilla on keskimääräistä suurempi valmius olla avoimia, rehellisiä, totta ja näyttää inhimillistä haavoittuvuuttaan. Kulissien tarve on riittävästi romahtanut, ja ihminen alkaa tulla sen takaa näkyväksi. Ja juuri tämä tekee työstäni aitiopaikan. Tuntuukin etten…
Joulu on mysteeri siitä, mitä tapahtui ajalle, kun ikuisuus laskeutui siihen. Kaikki muuttui vaikka kaikki jäi ennalleen. Samalla tavalla kuin harmaa ja sumuinen maisema muuttuu, kun aurinko murtautuu esiin ja valaisee kaiken. Mikään ei ole muuttunut ja kuitenkin, kaikki tuntuu täysin erilaiselta. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa että se arki, missä juuri nyt olemme, on…
Tämä vanha kiinalainen sananlasku on puhutellut minua jo pitkään. On ihmeellistä miten pieni, lepattava ja heikko kynttilänliekki voi valaista pilkkopimeän huoneen aivan hetkessä. Ei tarvita muuta kuin että joku sen sytyttää, ja kaikki näyttää heti erilaiselta. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, mutta silti kaikki on muuttunut. Aivan samoin on pilvisen harmaan maiseman laita. Kun aurinko…
”Enää 12 päivää jouluun!”, huudahtaa joulukalenterin aarteista innostunut lapseni silmät loistaen. Missä on minun innostukseni? Missä minun aarteeni? Voi miten ankeaa on havahtua siihen, että kiireen välttämistä tavoitteleva löytää itsensä niin kiireisenä, että koko ajan väsyttää ja ketuttaa. Ja että on alati syyllisyys liian vähästä jakamattomasta ajasta ja huomiosta lapsille ja silti päivät pääksytystään ylitäyttyvät (kukas…
Ihmisen luontainen tarve on olla yhteydessä toiseen. Perheenjäsenenä, joukkuetoverina, parisuhteessa, ystävänä jne. Erilaiset yhteisöt nivoutuvat toisiinsa yhteyden kautta. Ne saavat siitä myös erinomaisuuden voimansa sekä menestymisen valttikortit. Kaikissa joukkuepeleissä yhteistyö on yksilöosaamista tärkeämpi ominaisuus. Tarvitseeko myös organisaation johtaja yhteyden? Mitä yhteyksiä esimies kaiken kaikkiaan tarvitsee? Voiko johtajalla olla parasta kaveria? Yksinäisyyden musertama selviytyjä Johtamistyö lankeaa…
Sillä me muutamme toisia jatkuvasti ja itsekin muutumme. Esimerkiksi lapsi muuttuu herkästi siihen suuntaan millaisena hänet näemme. Määritelmät, leimat ja mitä häneen sijoitamme, muuttaa häntä. Kun lapselle hoetaan 18-vuotta, että olet huolimaton, hän oppii uskomaan sitä. Ja kun hän alkaa uskomaan sitä, hän todennäköisesti näkee oman huolimattoman toiminnan, mutta ei niitä huolellisuuden hetkiä, joita hänessä myös…
Pärjään kyllä, pakkohan se on. En tarvitse apua, on sitä pahemmistakin selvitty. Ei tässä mitään, pää pystyyn vaan, ei auta jäädä tuleen makaamaan. Kyllä tämä tästä, pärjään kyllä. Onko minulla vaihtoehtoja, se on vaan pärjättävä. No ei tämä nyt ole niin iso juttu, että tarvitsisi muita vaivata… Mitä on tapahtunut, että kiellän itseltäni avun? Suljen…
”Tunnetaitoja ei voi korvata älykkyydellä”, luki yhtenä otsikkona selailemassani kirjassa. Kirja käsitteli vihaa, tai tarkemmin sanottuna aggressiota. Vihasta tulee mieleen vihainen ihminen. Räyhäävä, meuhkaava, uhkaava. Minulle tutumpi puoli vihassa on ollut juuri sen hajottava, tuhoava puoli. En ole tunnistanut tai tuntenut vihan rakentavaa puolta rajojen asettajana, oman tahdon ilmaisussa sekä turvan tuojana. Kristiina kuvaa kirjassa…
Meillä kaikilla on tarina ja sillä tarinalla on vaikutusta siihen millaisena näemme ja koemme itsemme, toiset ja elämän – nyt ja tulevaisuudessa. Tällä kertaa kirjoittelen tarinasta, joka tuottaa hankaluutta, vaikka se on niin kaunis, että sen moni haluaisi väkisin pitää. Se on tarina onnellisesta lapsuudesta ja hyvistä vanhemmista ja siinä perheessä kasvaneesta ihmisestä, joka kertoilee…
Heti syntymästämme lähtien meidät arvioidaan erilaisilla kriteereillä ja käsketään noudattamaan sääntöjä, joko kirjoitettuja tai kirjoittamattomia. Jo vastasyntynyt saa mahdollisuuden pettää vanhempiensa odotukset, kun arvosana maailmaantulon mahalaskusta ei olekaan täydellinen. Ja siitä eteenpäin vertaillaan, ohjataan, arvioidaan, pakotetaan, odotetaan jne, että ihminen noudattaa jotain toisten ihmisten kirjoittamaa kaavaa, jotta olisi hyväksytty ja kelvollinen. Kun tarkastellaan yhteiskunnan ja…
Pitääkö ihmisen olla kokenut täysin sama vastoinkäyminen ennenkuin hän voi kuulla toisen hädän tai kelvata kuuntelijaksi? Mietin miten herkästi omistamme vastoinkäymisemme niin, että jäämme niiden vangiksi, ”koska kukaan ei ymmärrä”, tai ”kukaan ei kuitenkaan ymmärrä”. Tai että ”mitä tuo kissansa menettänyt yrittää lohduttaa minua, joka olen juuri menettänyt läheiseni”. Ajattelen, että totta onkin, että emme…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.