Sallinko itseni tulla kuulluksi ja kohdatuksi
Pitääkö ihmisen olla kokenut täysin sama vastoinkäyminen ennenkuin hän voi kuulla toisen hädän tai kelvata kuuntelijaksi? Mietin miten herkästi omistamme vastoinkäymisemme niin, että jäämme niiden vangiksi, ”koska kukaan ei ymmärrä”, tai ”kukaan ei kuitenkaan ymmärrä”. Tai että ”mitä tuo kissansa menettänyt yrittää lohduttaa minua, joka olen juuri menettänyt läheiseni”. Ajattelen, että totta onkin, että emme…

