Miten hyvin tunnetkin minut
on lopulta juuri sen kokoinen pala
minkä pystyt katsomaan
ilman,
että tulkitset, leimaat,
analysoit, kuvittelet
tai nojaat omaan
tai jonkun muun kertomaan
tietoon
mielipiteeseen
olettamukseen
Blogi
Sininen planeetta kiertää tähtensä ympäri. Sen vauhti on rauhallinen ja verkkainen, niin verkkainen, ettei ulkopuolinen tarkkailija huomaa liikettä lainkaan. Se on kiertänyt jo vuosikausia, vuosisatoja, jopa vuosimiljardeja.
Vielä seitsemän vuotta sitten se olin minä, joka ei tarvinnut terapiaa, sillä minulla oli kaikki hyvin. Mitä nyt masennusten takia kävin terapeutilla, mutta purin huonoa oloani, sitähän se oli. Hain apua asioihin, joita en osannut ratkaista itse. Mielestäni muut tarvitsivat terapiaa, en minä.
Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan, laulaa Jenni Vartiainen laulussaan Suru on kunniavieras. Viisaasti sanotettu, sillä kyllähän ne kyyneleet kuuluvat suruun ja hoitavat surua. Kuitenkin monelle meistä itkeminen voi olla vaikeaa ja jopa hävettävää.
Muilla menee lujaa. On urat ja perheet ja yhteiset ystävät. On grilli-iltoja kesäisten järvien rannoilla ja yhteisiä laskettelumatkoja Suomeen ja ulkomaille. On naisten mökki-irtiottoja ja miesten eräreissuja. On vaikka mitä ja minä mietin, miten ja miksi olen jäänyt tuon kaiken ulkopuolelle.
Vuonna 1697 syntyi Ruotsissa, ilmeisesti Gotlannin piispa Israel Kolmodin kynästä, Suvivirsi. Se suomennettiin 1700 ja virsikirjaan se tuli 1701. Suvivirttä on laulettu 1800-luvun lopulta asti koulujen kevätjuhlissa.
”Olen ollut sokea, olen ollut kuuro. Todellisuus on kokonaan muuttunut, se on saanut kokonaan uuden ulottuvuuden. Minä kuuluun tuohon ulottuvuuteen, se on minussa ja minä siinä. Se ei tee kuitenkaan vanhasta merkityksetöntä, päinvastoin.
Perjantai oli minulle merkityksellinen päivä. Valmistuin Ihminen tavattavissa-terapeutiksi maaliskuussa, mutta asia konkretisoitui nyt, kun sain diplomin käteen meidän vuosittaisessa alumnissa Porvoossa.
Tiedättekös, että minä valmistuin perjantaina Ihminen tavattavissa -terapeutiksi? Kuuden vuoden rutistus kohti omaa itseä palkitaan uudella ammatilla todistuksen kera. Täytyy sanoa, että matka on ollut käsittämättömän ennennäkemätön. Haastava, raastava ja pelastava, silmiä avaava.
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- …
- 20
- 21
- 22
- 23
- 24
- 25
- 26
- 27
- 28
- …
- seuraava ›
- viimeinen »