Hyvinvointi
Voiko aikaa hallita vai hallitseeko aika meitä? Miksi aika vain kulkee ja häviää, enkä ehdi tehdä niitä asioita, joita olisi tarpeellinen tehdä? Paahdan menemään kuin tuulispää, eikä mikään aika tunnu riittävän ”pakollisiin” tehtäviin, saati niihin asioihin, joita haluaisin tehdä. Aika on ihmisen elämässä rajallinen käsite. Meillä on keskimäärin 1000 kuukautta aikaa elää elämäämme. Kuitenkaan emme…
Löysin pienen ja ahtaan tilan. Kävelin edestakaisin, seinä tuli vastaan molemmilta puolilta. Ahdisti. Katsoin seinää. Kuulostelin, mitä kehossa on. Jatkoin katsomista. Nousi suru. Mieleen nousi tarina norsusta, joka ei enää yrittänyt lähteä, vaikka kahle oli jo poistettu. Ja miten usein itsekin on ollut vapaa – mutta jokin on silti pitänyt paikallaan. Katsoin uudelleen. Nyt näin…
Tänä kesänä olen onnistunut huomaamaan eteeni avautuneita tilanteita, joita nimitän elämän lahjoiksi. Niitä hetkessä eläessä ja myöhemmin katsoessa on syntynyt hyviä ja syviä tunneoivalluksia. Tässä tärkeää on ollut siihen havahtuminen, että olen toistuvasti saanut ottaa vastaan lahjana jotakin, jolle hetki on antanut tilaisuuden. Kun vain itse olen ottanut avoimin mielin askeleen johonkin, se onkin poikinut…
Heräsin kauniiseen kesäaamuun. Mies ja poika olivat jo lähteneet töihin, itse olin aloittamassa työpäivää vasta myöhemmin. Tytöt nukkuivat yhä. Bruno-koirakin jatkoi yöuniaan hellyyshetken jälkeen kun olimme sylitelleet tovin. Keitin kahvit ja tunsin suurta onnea – tai sellaista hyvin arkista onnea hetkessä. Tässä minulla on kaikki ja olen siitä syvästi kiitollinen: perhe, koettu vakaus terveydessä, koti,…
Olen pohtinut lopputyötäni kirjoittaessani, miten elämän merkityksettömyys on hiipinyt elämääni ja miten se on vaikuttanut laaja-alaisesti elämään näyttäytyen yhtenä uupumuksen osana. Olin itse elänyt elämääni omien opittujen toimintamallieni kanssa, jotka ei eivät pohjimmiltaan tyydyttäneet edes minun perustarpeita, saati sitten sitä mitä minä oikeasti tahdoin. Perustarpeet, joita on meillä kaikilla ihmisillä, siitä asti, kun tähän maalliseen…
Vilkaisen somea, ja huomaan, miten hetki hetkeltä ahdistus valtaa mieleni. Näen fiidissä vain joulun idylliä ja yhteisiä perhepotretteja. Ymmärrän, että somen antama kuva ei ole koko totuus ja silti se tuntuu todelta. Huokaisen ja suljen puhelimen, nyt jotain ihan muuta kiitos! Parhaimmillaan joulu herättää seesteisiä ja lämpimiä mielikuvia yhdessäolosta perheen kanssa tai ainakin toivetta siitä.…
Mieli itse ei kykene luomaan itselleen rauhaa, vaan todellinen rauha ja levollisuus nousevat mielen yläpuolelta, omasta läsnäolostamme. Mielen voisi kenties jopa määritellä jonkinlaiseksi levottomaksi liikehdinnäksi. Kun samaistumme siihen liian voimakkaasti, kadotamme kosketuksen syvimpään olemukseemme. Silloin mielestä, joka parhaimmillaan on hyvä renki, tuleekin levoton ja rauhaton isäntä. Tällöin mieli yrittää loputtomasti ratkaista omaa levottomuuttaan ja ahdistustaan…
Siinäpä vasta kysymys. Monessa, ellei ihan kaikessa on ne molemmat puolet. Onko henkinen hyvinvointi egosentrisen maailmankuvan hyvä vai huono ilmentymä? Ja mitä siitä seuraa. Milloin me astutaan seuraavalle askelmalle ja onko sitten jo myöhäistä? Mietin myös, että millaisen henkisen pääoman omaava ihminen voi havaita itsessään tämän egosentrisen ajattelun. Jos ei ole olleenkaan kohdannut itseä ja…
Ihminen voi monesta syystä voida pahoin tai huonosti. Kenties lapsuuden kokemukset ja traumat, koulukiusaaminen, erilaisuuden kokemus, onnettomuus, kaltoinkohtelu, painajaismainen uskomusmaailma tai niin edelleen, on jättäneet jälkensä ihmiseen. Nuo jäljet vaikuttaa ihmisen syvissä rakenteissa niin kauan kun niiden eteen pysähtyy ja ne purkaa. Syviin hermostollisiin rakenteisiin saattaa purkamisesta huolimatta jäädä edelleen vaikuttimia. Väistämätön tosiasia on, että…
Ihminen, joka on kasvanut fyysisesti tai psykologisesti turvattomissa olosuhteissa, ei alitajuisesti koe rauhallista ja levollista olotilaa turvallisena. Tietoisen mielen tasolla levollisuus ja rauha on todennäköisesti jotain mitä ihminen kaipaa kovastikin, mutta aivojen tiedostamattomat ja primitiivisemmät osat voivat olla vahvasti toista mieltä. Niiden näkökulmasta valppaasta ja varuillaan olevasta hälytystilasta luopuminen on selviytymisen kannalta riski, ovathan ne…
Kun elämässä on kuormaa keho reagoi menemällä yli-tai alivireyteen. Itse reagoin ylivireydellä. Sydämeni syke nousee, mieli harhailee, häärään, unohtelen asioita, multitaskaan, mieli menee kierroksille. Kehossa tuntuu ahdistusta ja se on levoton. En ole linjassa itseni kanssa. Ylivireydessä on aktiivisena sympaattinen hermostomme. Kehossamme on stressitila. Taistele ja pakene! Valmistaudu! Pidä suojaukset ylhäällä! Ole valppaana! Kun keho…
Mä oon pitänyt tänään vapaapäivän. Tässä touhujeni lomassa oon miettinyt paljon vastuuta. Ennen kaikkea minun vastuuta minusta. Sitä, miten vastuunkantamisen sijaan olisi niin paljon helpompaa heittäytyä esimerkiksi olosuhteiden uhriksi. Miten paljon kevyempi olisi sulkea silmät omalta kivulta ja suunnata katseensa muihin. Toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, poliitikkoihin, mihin nyt ikinä keksiikään. Osoittaa sormella ja todeta että kyllähän…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.