Ihmissuhteet
Minulla on kestänyt kauan kokeakseni turvaa omana itsenäni. Ainakin se tuntuu siltä, että elämästä on mennyt paljon arvokasta aikaa siihen turvan löytymiseen, sillä välillä haparoin edelleen erilaisissa ihmismassoissa itseni kanssa. Aika vasta olin erään tilaisuuden jälkeen poissaoleva ja ärtynyt ja meni hetki ennen kuin tilanne lähti muuntumaan ja sain yhteyden todelliseen itseeni. Mieheni osasi sujuvasti…
Tunneyhteys on meille ihmisille erittäin tärkeää, sillä siinä voivat täyttyä meidän syvimmät kohdatuksi, nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeemme. Toisin sanoen tunneyhteydessä olemme rakastettuja ja turvassa. Tunneyhteyden katkokset vievät meidät irti yhteydestä, turvattomuuteen. Erityisen haitallista tämä on lapsuuden kiintymyssuhteissa, joissa turvattomuus riistää meiltä oikeutta täysipainoiseen elämään ja liittymiseen toisiin tunneyhteyden tasolla. Joudumme sen sijaan…
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteeni kuusi lapsisessa perheessä, missä mukana tietenkin mummoni ja vanhempani. Ympärillämme oli laaja sukulais- ja ystäväperheiden verkosto. Siispä ryhmissä toimiminen on minulle tuttua. Olen opiskellut psykodraamaohjaajaksi ja ryhmäanalyytikoksi oppiakseni ymmärtämään ryhmiä niiden lainalaisuuksia sekä oppiakseni tuntemaan itseäni ryhmän jäsenenä, yksilönä. Ammattiin kypsyminen on ollut kohdallani pitkä kasvuprosessi. Askel askeleelta, kiirehtimättä, tavoittamalla…
”Sitä ihminen luulee olevansa vaan minä ite! Niinku, että minä oon minä ja sillä siisti”, pohtii vihreään uimalakkiin sonnustautunut vanha rouva kauhoessaan vettä altaassa edestakaisin käsillään. ”Mutta ei se niin oo”, hän jatkaa. ”Siellä on se suku ja sen tavat taustalla, me ollaan vähän niinku sukumme lähettiläitä kaikki!” Vieressä jumppaava rouva nyökyttelee ponnekkaasti oman lakkinsa…
Vilkaisen somea, ja huomaan, miten hetki hetkeltä ahdistus valtaa mieleni. Näen fiidissä vain joulun idylliä ja yhteisiä perhepotretteja. Ymmärrän, että somen antama kuva ei ole koko totuus ja silti se tuntuu todelta. Huokaisen ja suljen puhelimen, nyt jotain ihan muuta kiitos! Parhaimmillaan joulu herättää seesteisiä ja lämpimiä mielikuvia yhdessäolosta perheen kanssa tai ainakin toivetta siitä.…
Tänään päättyi ensimmäinen kausi Ihminen tavattavissa – kasvuryhmän kanssa. Onpa ollut melkoinen matka, monine tunteineen, tarinoineen, oivalluksineen. On ollut työlästä, on ollut vaikeaa, on tullut käytyä monenmoisissa vaikeissakin tunteissa mm vihassa, häpeässä, yksinäisyydessä, mutta myös ilossa, levollisuudessa, luottamuksessa ym. Kaikissa näissä hienointa on ollut se, että niissä tilanteissa on voinut olla avoin 15 muun aluksi…
Nämä tekstit koskettivat minua, lukiessani kirjaa ”Minä ja riippuvuus” (Craig Nakken suom. Ilkka Anttipoika 2015). ”Vaikka saatammekin tuntea houkutusta ilmaista itseämme ilkeällä tavalla, opimme valitsemaan, kunnioittamaan ja elämään korkeampien periaatteiden kanssa, jotka edistävät hyviä suhteita. Ymmärrämme sen olevan arvokkaampaa kuin hetken kestävä vallan tai mielihyvän aistimus, jonka voisimme saada toisia moittimalla. Teemme työtä sen eteen,…
Ihmisymmärrys. Hieno sana. Eräs käytti sanaa kuvatessaan vuorovaikutuksen vaikeutta ja vaativuutta. Toinen hapuili sen avulla syvän henkisen kokemuksen mystisyyttä ja sanallistamisen vaikeutta. Tunnistan myös kuulleeni joskus tunteikkaan puuskahduksen: ”Ei tähän ihmisymmärrys riitä!” Ihmisymmärrys tunnistaa oman rajallisuutensa, on nöyrä suuremman ymmärryksen olemassaololle. Se on inhimillistä; Joskus rajojaan koettelevaa ja niistä ulos pyrkivää, toisessa kohtaa taas omaan…
Tuli tänään vastaan itselleni uusi käsite, kun eräs halusi saada tavata jonkun ”ihmisviisaan” henkilön. Jäin miettimään, mitä se voisi tässä omassa kontekstissa olla. Mitä olisi olla ihmisviisas? Tuli mieleen, että tuohan on monella tavalla hyvä sana. Ollakseen ihmisviisas tarvitsee olla ihminen, siis inhimillinen. Voi olla keskeneräinen ja erehtyväinen, jotenkin ehkä kokemuksesta ja kompastuksesta oppinut. Ei…
Psykiatri ja psykoterapeutti Irvin D. Yalom kertoo kirjassaan “Terapian lahja” koskettavan tarinan. Siinä yksi hänen naisasiakkaansa työstää etäistä suhdetta isäänsä, joka on tyttären mielestä erittäin negatiivinen kaikkea kohtaan. Kun nainen oli aikoinaan nuorena aikuisena muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, hänen isänsä ajoi muuttokuormineen hänet sinne. Tytär oli ladannut pitkään yhteiseen automatkaan odotuksia siitä miten yhteinen aika…
Sain kesälomani aikana muutaman viestin terapia-asiakkailtani. Joku tarvitsi kannustavia sanoja, joku tahtoi ilmaista jotakin itsestään, joku ehkä kokeilla onko suhteemme yhä olemassa pitkähköstä erossaolosta huolimatta. Sanon aina loman alkaessa, että yhteydessä saa viestitse olla tarpeen tullen lomallakin. Joskus terapeutin loma osuu kohtaan, jossa terapeutin poisjääminen omasta arjesta voi tuntua turvattomuutena tai epäoikeudenmukaisuutenakin: kun tarvitsee toista…
Keskustelua terapioiden pituudesta nousee aika ajoin julkisuudessa ja usein asiakkaiden kanssa. Miksi meidän tarvitsee käydä jopa vuosikausia keskustelemassa saman tyypin kanssa, vaikka jutut alkaisivatkin kiertää jo kehää, eikä mitään ”uutta” tunnu ilmaantuvan. ”Olen kuullut tämän aiemminkin, miksi tässä puhutaan taas näistä samoista aiheista” ovat hyvin normaaleja ajatuksia terapia-asiakkaan päässä. Näin ainakin itselläni oli kun kävin…
Tervetuloa terapeuttiselle vastaanotolle!
Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.