Itsetuntemus

  • Pakko saada!

    Pakko saaha hevonen! Vuosi sitten näihin aikoihin aloin todenteolla innostua kaviollisista nelistäjistä, en oikein tiedä miksi, mutta se johti vakaaseen ajatukseen että ostaisin oman hevosen. Mainitsin asiasta ystävälle jolla jo oli oma kopsukka kodissaan – itseasiassa kaksikin. ”No ilman muuta laitat, voit tuoda sen tänne meidän tallille joko puolihoidolla tai täysylläpittoon, voin katella ja kuulostella…

  • Lupa levätä ja palautua

    Kävellessäni aamulla varvastossut jalassa autolle muistin äkkiä kaikki ne aamut, jolloin ilmassa on ollut alkava syksy. Taivas on sininen ja kirkas, ruohikossa kaste ja pellon yllä leijuu usva. Ruohikon läpi kävellessä jalat kastuvat ja tekee mieli kietoa kädet vartalon ympärille peitoksi. Kaikkialla tuntuu uuden alku. Odotus. Tämä teki mut onnelliseksi. Kun aikanaan olin vastavalmistunut opettaja,…

  • Suorittaminen

    Olen yrittänyt viimeisinä kuukausina vähentää ”pakkoja” elämästäni, sillä totta puhuen niitä on oikeasti hyvin vähän. Mielelläni ja helposti silti puhuisin edelleen kiireestäni ja kaikista välttämättömistä hoidettavista asioistani, ”pakosta” tehdä sitä ja tätä. Olen vähentänyt työntekoa. Olen vähentänyt ostoksilla käyntiä. Olen vähentänyt itsestä huolehtimista silloin kun ei siltä tunnu. Olen vähentänyt siivoamista, puunaamista, menemistä ja tapaamisia.…

  • Joko-tai vai sekä-että?

    Ihmiset uskovat ajatuksiinsa ja luottavat sanoihin. Ajatukset ovat sanoja pään sisällä. Ajatukset ohjaavat toimintaa voimakkaasti, vaikka ajatukset eivät olisi millään tavalla totta. Ne kun ovat vaan pään sisäisiä sanoja. Ajatukset eivät myöskään ennusta tulevaa, vaikka niin helposti uskotaankin. Ajatuksena ”aina mulle käy näin” – ei ennusta sitä, mitä seuraavalla kerralla käy tai edes sitä, että…

  • Menetys, piste vai pilkku?

    Menetykset ovat osa elämää, vai ovatko? Meistä jokainen kohtaa menetyksiä elämämme aikana. Koemme menetyksenä sellaisista asioista luopumisen, jotka ovat meille merkityksellisiä. Miellämme menetykseksi muun muassa ihmissuhteen päättymisen, terveyden, työn tai talouden menetyksen, kodista muuttamisen tai lemmikin kuoleman. Kukaan toinen ei voi määrittää sitä, mikä on menetys minulle, koska vain itse tiedän, mistä luopuminen on itselleni…

  • Päivänsankari

    Syntymäpäivät ovat aina olleet päiviä, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin. Lapsena pääsin joskus itse valitsemaan tarjoiluja juhliini. Kaupassa olin ylpeä siitä, että ostoskärry täyttyi herkuista: Sipseistä, karkista, limsasta ja mansikoista. Tavallisina päivinä yritin kassalla seistä kärryn edessä, kun äiti latoi kymmeniä maitolitroja ja leipiä hihnalle. ”Kymmenen kevyttä, viisi rasvatonta, kahdeksan ruista, viisi ranskaa…”äiti luetteli yleensä…

  • Aikuisenakin voi opetella uimista

    Kun hukkuvaa pelastetaan, on silloin tärkeää ymmärtää, että hänen lähelleen ei ensisijaisesti pidä mennä ilman apuvälineitä. Eloonjäämiskamppailua käyvä ihminen tarrautuu valtavalla vimmalla kaikkeen mistä vain saa kiinni. Jos pelastajalla ei ole riittävän hyvä uimataito ja tekniikka hallussa, on vaarassa, että hän hukkuu autettavan mukana. Siksi hukkuvaa pelastettaessa on ensisijaisesti käytettävä apuna pelastusrengasta, köyttä tai muuta…

  • Ymmärrä itseäsi tulemalla ymmärretyksi

    Joskus tuntuu kuin jalat olisivat uponneet suohon, jonka pohja ei tule lainkaan vastaan. Ehkä jopa tiedän mihin olen uppoamassa, mutta en silti pääse ylös vaikka miten yritän. Jumitun, vaikka haluaisin päästä eteenpäin, sillä en pääse irti jostakin kärsimystä synnyttäneestä asiasta, tapahtumasta tai ihmisestä. No kyllähän minäkin noin tekisin, jos…  Helppohan sinun on kun…  Etkö ymmärrä…

  • Ihminen, joka ei uskaltanut elää rakkautta todeksi

    Olen jumissa välitilassa, reiluuden vuoksi erossa sekä Rakkaudesta että Pelosta. Kuin lapsi joka ei halua eron jälkeen loukata kumpaakaan vanhempaansa asettumalla jommankumman puolelle. Pakenen vastuuta, sillä valitsemalla yhden, kääntää toiselle selkänsä ja se on sietämätön ajatus – että hylkäisin, sillä minut on hylätty ja tiedän että se on kamalinta mitä toiselle voi tehdä. Niinpä olen…

  • Kyllä minä voin!

    Päivittäiset rutiinit alkavat kävelylenkillä koiran kanssa. Tuttu lenkkimaasto henkii rauhaa, linnut lentävät, joki virtaa, tuuli käy välillä hyytävänä, joten vedän hupun päähäni. Lumi narskuu kenkieni alla – pilvisestä säästä huolimatta on kirkasta ja valoisaa. Kun seuraan luontoa ja sen rauhaisaa kulkua niin mistään en tietäisi tämän hetkisestä maailmassa vallitsevasta sekasorrosta.  Olen ällistynyt omista reaktioistani. Olenko…

  • Sisäinen intohimo ja palava halu.

    Olen saanut olla mukana erilaisissa muutos-, kehitys- tai korjausprojekteissa. Muutokset ovat useimmiten koskeneet yksilöitä, pienryhmiä tai isompia yksiköitä. Kaikki meistä ovat kuulleet sanonnan ”ainoa mikä on pysyvää, on muutos.” Sen toteuttaminen onkin vähän hankalampi asia kuin siitä puhuminen. Useat ihmiset kamppailevat elämänsä aikana monien muutosten parissa. Tällä hetkellä puhutaan paljon elämäntapoihin liittyvistä muutoksista, kuten uni,…

  • Voiko kriisi opettaa meille jotakin?

    Olen koittanut kuunnella ja seurata sitä, mitä kaikkea koronavirus-pandemia herättää niin minussa itsessäni kuin muissa ihmisissä. Kriisin alku tuo helposti näkyväksi itse kunkin omaksumat selviytymismallit. Kun ulkoisiin asioihin perustuva turvallisuudentunteemme järkkyy, osa meistä saattaa turvautua voimakkaaseen kontrolliin, kun toiset ehkä taas turvautuvat ennenkin muuttuneiden olosuhteiden kieltämiseen. Ne, jotka pyrkivät kieltämään muuttuneet olosuhteet, saattavat kiukkuisina seurata…

Terve­tuloa terapeut­tiselle vastaan­otolle!

Apua voi hakea esimerkiksi ihmissuhde- ja parisuhdeongelmiin, työuupumuksesta toipumiseen, vanhemmuuteen, tunne-elämän haasteisiin tai oman elämän suunnan tarkistamiseen.